Pikkujouluilua koiramaisissa merkeissä :)

Järjestimme tokoryhmän kesken pikkujoulut joulunalusviikon treeneissä, joihin Heidi oli keksinyt meille mukavia kisailuja :) Kiitti Heidi tästä!

Ohjelmassa oli ensin piparin pitoa fb:n innoittaman piparihaasteen mukaan. Hallilla Vilkku piti piparia nätisti mutta Rommi ei ottanut sitä suuhunsa. Olin tosin jo aiemmin kokeillut kotona pojilla onnistuneesti vastaavaa mistä todisteena kuvatkin.. ;)

Seuraavaksi meillä oli noutokisa, jossa ohjaaja ohjasi viivan takaa koiraa noutamaan olikohan 8 ohjatun kapulaa. Kapulat oli sijoitettu jonoon koirakkoon nähden. Nopein kaikki noutanut koirakko voitti. 
Meillä Rommi kävi ensin moikkaamassa ihmiset ennen kuin alkoi hoksaamaan mistä kyse. Hienosti kuitenkin loppuviimein toi kaikki, mistä olen hyvilläni, sillä Rommin kanssa ei ole tehty vastaavaa eli että noutokapula olisi valmiiksi maassa eikä koira näe kun se viedään/heitetään.
Vilkku puolestaan luuli ensin että lähetän sen eteen ja pinkaisikin kovaa kyytiä kapuloiden ohi kohti peräseinää. Kun sitten huomasi mistä kyse toi kuitenkin kaikki kapulat. :)

Sitten teimme kaukokäskyt kokeenomaisesti muuten mutta ohjaaja oli selin koiraa kohti. Yllättävän vaikeaa!! :D
Vilkku tuli tässä muistaakseni toiselle sijalle tekemällä VOI:n kaukoista neljä vaihtoa oikein ensimmäisellä käskyllä. Yllättävän hyvin siis kuulolla. Rommi kanssa olemme vasta alkutekijöissä koukoissa mutta teki Rommikin muutaman (AVO) vaihdon ihan oikein. Yhden istumisen tosin suoritti niin että siirtyi perusasentoon viereeni istumaan. :D

Lopuksi oli vielä luoksetulon nopeuskisa.
Kaikilla sama matka ja koira suoralla luoksetulolla ohjaajan luokse. Kello lähti käyntiin käskystä ja pysähtyi kun koiran takapuoli oli maassa. 
Tässä kisassa Vilkku vei voiton :D Eli kyllä perrot vaan nopeita on ;)
Rommikin pärjäsi yllättävän hyvin siihen nähden että pysähtyminen ei ollut vielä niin tarkkaa vaan meni vauhdilla hieman musta ohi ja palasi sitten eteen istumaan. 

Muoks. Vielä jälkikäteen tuli mieleen että kisailimmehan me myös noutokapulan heittokisassa. Eli matkaksi määrättiin 12 metriä ja se kuka heitti kapulansa lähimmäksi sitä voitti. Kaikki siis heitti kapulansa ja lopuksi vasta mitattiin kuka oli arvioinut heittonsa lähimmäksi. En nyt ihan surkea ollut mutta vähän pitkäksi meni meikäläisen heitto. :)




Todella virkistävää vaihtelua treeneihin. Mukava oli glögin, piparin ja suklaan ja erityisesti mitä parhaan seuran kanssa viettää nämä pikkujoulutreenit! Kiitos treenikaverit tästä kuluneesta vuodesta <3 Paljon on taas koettu yhdessä!

Luonnetta; pentutesti vrt yli 2v koira

Rommin papereita selaillessa tuli vastaan sen pentutestin tulokset.
Mielenkiinnosta rupesin vertaamaan miten pentutestin tulokset näkyvät nykyään Rommin luonteessa vai onko ympäristöllä kuinka ollut vaikutusta luonteeseen.

Alla kohta kohdalta pentutestin tulos ja kuinka se näkyy tällä hetkellä.

1. Sosiaalisuus: -> Tulee halukkaasti, korkea häntä, lyö tassulla, nuolee käsiä. (2.)
Rommi on ystävällinen ihmisiä kohtaan. Heiluttaa häntää, nuolee ja puskee joskus jopa jälkojen väliin. Rommi käyttäytyy näin silloin kun se saa tehdä tuttavuutta. Eli useimmiten.
Jos vieras ihminen tulee Rommia kohden se sietää kyllä käsittelyn mutta ei ole niin avoin. Siinä on Rommista ainakin aluksi jotain epämääräistä.

2. Seuraaminen (johtajuuden hyväksyminen) -> Seuraa halukkaasti, korkea häntä (3.)
Rommi on sellainen kaikkien kaveri. Se ei ole kertaakaan kyseenalaistanut ihmisen johtajuutta. En ole esimerkiksi koskaan nähnyt sen näyttävän hampaita ihmiselle.

3. Kiinnipitäminen -> Kamppailee voimakkaasti (2.)
Tässä ehkä näkyy se Rommi tekee mieluiten itse tuttavuutta. Se haluaa hallita tilannetta.

4. Sosiaalinen dominanssi -> Vääntelehtii, nuolee käsiä, puree ja haluaa pois (4.)
Sama kuin edellinen.

5. Nostaminen -> Rento, ei kamppaile (3.)
Rommi hyväksyy käsittelyn ja antautuu siihen. Esim. kynsienleikkuu, peseminen, trimmaus, eläinlääkärikäynnit, näyttelyissä tuomarin tekemä tutkiminen, hampaiden katsominen jne. Kaikki saa tehdä ilman vastarintaa. 

6. Saalisvietti (kiinnostuminen saaliista) -> Lähtee esineen perään, kantaa esinettä, tulee testaajan luokse ilman esinettä. (4.)
Näkyy hyvin esim. lelulla palkatessa. Rommi innostuu ja kiinnostuu lelusta kun sillä leikki. Saalistaan hyvin kiihkeästi. Vetää vastaan ja taistelee mutta kuollut lelu ei puolestaan ole niin houkutteleva. Esim. ruudussa valmiina oleva lelu ei kiinnosta niin paljon kuin jos sen heittää perään.

7. Kivunsietokyky -> Laskeminen 1-2 ennen pennun reaktiota (5.)
Tämä ei ehkä enää pidä niin paikkaansa. Rommi ei ole mikään draama kuningas vaan ottaa koviakin kolahduksia vastaan kuin ei mitään. Esim. kolahdukset agilityssä, tassulle astumiset, toisen koiran törmäämiset jne eivät Rommia hetkauta. 

8. Ääniherkkyys -> Kuuntelee, paikallistaa äänen lähteen, osoittaa kiinnostusta ja kävelee kohti ääntä häntä pystyssä. (3.)
Edelleenkään Rommi ei pelkää mitään ääniä. Rekisteröi jotkut äänet (uudet), kääntyy katsomaan ja menee tutkimaan mutta esim. pyssyllä ampuminen, ilotulitteet, työkalujen äänet (sirkkelit, moottorisahat, kompurat, yms) eivät herätä siinä juuri mitään mielenkiintoa. Toisin sanoen ei edes korvaansa lotkauta niille.

9. Uteliaisuus -> Katsoo, hyökkää, puree, taistelee ++ (1.) (Osio suoritettiin siis narun päässä olevalla pyyhkeellä jota vedettiin koiran edestä.)
Tämä tulee mielestäni esille siinä että taistelutahtoa löytyy ja toisaalta että reagoi uusiin asioihin voimakkaasti. Toisella kertaa (jo tuttu) asia ei herätä enään juurikaan reaktiota.

10. Alustavarmuus (pienellä pöydällä) -> Uskaltaa liikkua häntä pystyssä, rohkea, häntä heiluu, avoin.
Hyvin alustavarma koira edelleen. Ei epäröi erilaisia pintoja ja kiipeää reippaasti esim. korkeaan torniin verkkorappusia pitkin.

11. Tämä kohta testattiin pudottamalla kattila lattiaan -> Kiinnostuu saaliista vaikka tehdään kolahdus, menee katsomaan äänen lähdettä. 
Kyllä edelleen näin. Ei ole arka.

Rommi sai siis eniten kolmosia: "Tämän tyyppinen koira hyväksyy ihmisen helposti johtajakseen ja on paras vaihtoehto tavalliselle koiran omistajalle. Se sopeutuu nopeasti uusiin tilanteisiin ja sopii hyvin vanhusten ja lasten koiraksi, vaikka saattaa olla liian aktiivinen joissain tilanteissa. Hyvää ainesta tottelevaisuuteen."

Yhteenvetona pentutestaaja on sanonut Rommista seuraavaa: "Rentoutuu hyvin, taisteluntahtoinen, helposti aktivoitavissa, älykäs." Ja täytyy myöntää että kaikkia näitä Rommi kyllä on. Oikeastaan aika hyvin tiivistetty tälläkin hetkellä.

Kun antaa pikkusormen..

Niinhän tässä pian huomaa käyneen. Nimittäin VaPePan toiminnan osalta.

Meillä on E-P:n pelastuskoiraryhmässä tällä hetkellä useita henkilöitä joilla koira ei vielä ole hälytasoinen. Itseni mukaanlukien. Ja jos hälyjä tulee niin kaikki vapaaehtoiset eivät mahdu edes peesarina mukaan hälytyksiin.

Lisäksi alueelle ollaan kaivattu erityisesti maastoetsintään paneutunutta ryhmää joilla olisi sekä etsintätaktiikat hallussa että koulutusta johtotehtäviin.  

Joten siitä se ajatus sitten lähti VaPePa-johtajan ideasta..  EPET

Kuulumisia kuukaudelta

Oho. Missä välissä kuukausi ehti hujahtaa edellisestä kerrasta kun täällä kirjottelin.
No eipä meillä mitään ihmeellistä ole taphtunut.. vielä ;)

Rommin kanssa olemme aktivoituneet tokon saralla ja käyneet treeneissä vähintään kerran viikossa.
Pikkumies on kerrassaan niin mainio tokokaveri. <3 Treenikaveritkin ovat sanoneet että huimaa vauhtia on edistytty. No ainakin seuruu on mennyt eteenpäin. Haahuilut on jäänyt vähemmälle kun vaan ymmärsin kertoa Rommille että "ei kuule se oo sitä mitä halutaan". Niinpä. Mistäs sitä pieni koira tietää mitä siltä halutaan ellei ohjaaja sitä sille kerro..
Tokossa siis treenaillemme avoimen liikkeitä sekä samalla ruutua ja tunnaria. Ohajattua on tehty vasta pari kertaa mutta vähän kuitenkin maisteltu jo sitäkin. 

Vilkun kanssa puolestaan ahkeroimme etsintäharkkojen saralla. Kerta viikkoon on tehty erilaisia etsintätreenejä. Vilkulla on mielestäni kaikki muu hyvin kohdallaan. Nyt vaan parannetaan vielä hallintaa. Eli vähän itsepäinen kaveri tuo on etsinnöissä. Kun hajun saa niin sitten mennään.. korvat jää jonnekkin matkalle.. :p
Eli ajatuksena olis se että kun saa hajun, merkkaa sen ja kysyy multa sitten lupaa saako mennä. Tämä on varsinkin oikeissa tehtävissä usein tärkeää. 
Rommillekin olen nyt alkanut ilmaisua opettaa. Ja haukkuun nyt lopulta päädyttiin :)

Vilkku pääsi myös lainakoiraksi agilitytreenihin Riikkikselle. Ja voi sitä vauhtia ja tekemisen riemua. On se harmi että aksailu on jouduttu varsinaisesti lopettamaan toisen kynsien takia. Ja menihän siitä edellisestä kynsiepisodista jo pari kuukautta.. nyt juuri on taas yksi kynsi irti ja Vilkku ontuu. Ja näyttää siltä että ilman antibiootteja ei taaskaan selvitä ja taitaisi kipulääkkeetkin olla poikaa :(

Tässä joutuu jo kohta miettimään onko koira enemmän kipeä kuin terve.. :(

Mutta loppuun piristykseksi muutama kuva. Hauskaa joulunalus aikaa kaikille! :)

Synttärisankari tokoilee

Meidän pentu, ihqu Rompula - Rumpali - Rohmutti eli Rommi täyttää tänään 2v!!
Taas pitää todeta se perinteinen että "Mihinkä tää aika on kadonnut!" 

Itse asiassa muistin nuo synttärit vasta tänään kun olimme tokokisoissa ja siellä tuli puheeksi Rommin ikä. 

Hieno pörrötin on pojasta kasvanut monella lailla. Aina niin iloinen ja leikkisä häärääjä, joka on varustettu isolla sydämmellä. <3
Rommi on todellinen on/off kaveri. Kotona varsin rauhallinen mutta työntekoon heti valmis kun tilaisuus tulee.
Lasten kanssa se on ihan ehdoton kaveri ja muutenkin ihmiset ja toiset koirat on Rommista mukavia. 

Tänään siis sattumalta synttäripäivänä osallistuttiin tokokokeeseen.
Lähdettiin asenteella että pessimisti ei pety ja se toimi (taas) ;)

Tuloksena siis ALO1, pistein 170 ja sijoitus 3/12!
Suht hyvin sain pidettyä paketin kasassa (siis itseni..) vaikka jostain syystä jännitin ja hermoilin ihan liikaa. Ja Rommi kyllä sen huomasi, sillä se näky varsinkin liikkeiden väleissä siinä että perusasentoihin tulo oli vähän nihkeää.

Tuomari oli Jaana Tala ja pisteet seuraavat:
Luoksepäästävyys - 10
Paikalla makaaminen - 10
Seuraaminen kytkettynä - 8
Seuraaminen taluttimetta - 8,5
Maahanmeno seuruussa - 7
Luoksetulo - 9
Seisominen seuruussa - 6
Estehyppy - 9
Kokonaisvaikutus - 9

Molemmissa jäävissä pisteet väheni alun seuruu osuuksista sillä juuri ennen pysäytys käskyä Rommi hairaantu kauemmaksi ja jouduin pyytämään sen ensin sivulle ja sitten vasta pääsin antamaan käskyn. Itse pysähtymiset ja paikalla pysymiset meni oikein hyvin.

Seuruuseen siis pitää panostaa kovasti lisää.

kuva: R-M Kivisaari

kuva: R-M Kivisaari

  Laitetaas vielä linkit liikkeisiinkin. Ekassa pätkässä luoksepäästävyys ja paikkamakuu toisessa muut liikkeet. Ainoastaan hihnaseuruu puuttuu. 
Karseeta kattottavaa.. ohjaaja käyttäytyy niinkuin ei ois ikään koiraa kokeessa ohjannu.. 

Rommi näytelmissä

Sillä aikaa kun minä huristelin Espanjan maalla pyörähti Rommi Seinäjoen KV:ssa Riika-Maarian ohjauksessa.

Kuulemma hyvin oli mennyt tältä parilta reissu mutta enpä muuta epäillytkään. :) Kiitos vielä Riikkis Rommin taidokkaasta handlaamisesta!!

Tuomarina oli  Leila Kärkäs ja harjoistusarvostelijoina oli Markku Kipinä ja Marjatta Pylvänäinen-Suorsa, eli kovasti oli käsiä koiria kopeloimassa.

Rommin tulos oli EH, NUK2 seuraavalla arvostelulla.

"Hyvät mittasuhteet omaava uros, jolla miellyttävä luonne. Hyvä kallo, hieman kapea kuono. Hyvä kaula ja ylälinja. Takaosa saisi olla vahvempi ja voimakkaammin kulmautunut. Sopivat etukulmat ja luusto. Hyvä rintakehä, hieman pitkä lanne. Hyvä sivuliike, edessä löysyyttä ja takaa hieman kapea. Karvapeitteen laatu ok, nyöriintyvä."

Mielestäni hyvin Rommin rakennetta kuvaava arvostelu. Ja itseäni lämmitti eniten tuo kommentti luonteesta! <3

Nyt on sitten Rommilta lähteny turkki! 
I H A N A A A! :D

Espanjan maalla

Olipahan kerrassaan ainutlaatuinen reissu!

Matkasimme siis Rommi kasvattajan Johannan ja hänen tyttärensä Anniinan kanssa Espanjaan muutamaksi päiväksi.

Määränpäässä meitä odotti varsin koiramaiset tunnelmat sillä pääsimme isäntäväkemme opastuksella seuraamaan poliisin huumekoirien työskentelyä ja koulutusta. 
Lisäksi vierailimme paikallisella eläinlääkäriasemalla ja mm. saimme seurata ongelmakoirakouluttajan työskentelyä.

Tottakai matkaamme mahtui myös ruokailua espanjalaiseen tapaan ja shoppailua suomalaiseen tyyliin ;)

Reissun vielä kruunasi kaksi natiaista jotka matkasivat joukossamme Suomeen. :)

Ja minkälaisia pentuja sieltä tulikaan. :) Ei sitten tippaakaan haitannut edes ison lentokentän hälinät, kolinat ja ihmisvilinät. Kertaakaan ei kumpaakaan pelottanut eikä aristeltu mitään. Ihmiset on ihan pop ja toiset koirat myös. Mielenkiintoista seurata mitä näistä ipanoista kasvaa :)

Muutenkin perrot joihin pääsimme tutustumaan olivat todella upeita. Sosiaalisia, toimintakykyisiä ja rohkeita tapauksia. Ja tietenkin se työinto mikä näistä otuksista löytyy. <3
Yleisesti perrot olivat siellä rakenteeltaan korkeampia ja lyhytselkäisempiä kuin täällä Suomessa. Rakenteeltaakin siis hyvin minun makuuni.

Rantalenkillä mukana pennut, viisi aikuista perroa ja yksi sakemanni.

Aurora ja Borealis kotirannalla

Tyypillinen vuoristokoiran rakenne. Korkearaajainen ja sporttinen

Tyypillisempi rannikkokoiran rakenne. Matalampi, massiivisempi ja pitempiselkäisempi.

Alkulämmittelyä ennen kuin päästään hommiin :D

Huumekoira työssään. Tämä ilmaisi kaivamalla. Vaihdekepin alta rakenteista löyty saalis.

Jostain haju tulee. Saalis piilotettu bensatankkiin.

Vähän leikkiä palkaksi. Taistelutahto: erittain kova!

Tämänkin kaverin olisin voinut tuoda mukanani kotia ;) Upea uros sekä ulkonäöltä että luonteeltaan

Terveydeksi!

Vilkun kynsiongelmista on monet kyselleet kuulumisia, joten tässä hieman päivitystä.

Kun alkuvuoden kynsien lähtöjen jälkeen saatiin ongelmat kuriin mentiinkin pitkästi hyvällä mallilla. Kevät ja kesä oli ok, päästiin taas harrastusten ja kisojem makuun kunnes pari päivää ennen rauniokoetta (15.9) Vilkku alkoi voimakkaasti nuolemaan toista takatassuaan ja tarkemmalla syynäyksellä huomasinkin yhden kynnen kuoren taas irronneen.

Rauniokoe jäi siis väliin.

Se yksi kynsi lähti ja muut näytti ihan ok:lta kunnes taas viikko sitten alkoi voimakas etutassun nuoleminen. Seuraavana päivänä jo onnuttiin ja taas huomasin kynsikuoren irronneen.

Varasin sitten samalle päivälle (1.10.) ajan eläinlääkärille että voisi katsoa jos tarttee kuuria.
Käytiin nyt eri eläinlääkärillä kuin edellisellä kerralla.

Vilkku rauhoitettiin jotta kynnet päästiin kunnolla tutkimaan ja se irronnut kansi irroittamaan. Tällä kertaa eläinlääkärin kommentit olivatkin yllättäviä. Kokenut eläinlääkäri totesi että hänen mielestään näissä kynsissä ei ole mitään sairautta.. Hän sanoi että paljon pahempia on yleensä oikeat kynsiongelmat.

Kynnet on sileät pinnaltaan ja hyvän näköiset, ainoastaan hieman hauraan rakenteen omaavat. Ell kyseli mitä harrastamme, onko koira kova kaivamaan, jne. Kuullessaan harrastuksistamme ja Vilkun innosta kaivaa lähes päivittäin hänen mielestään ainut ongelma on hieman hauras kynsirakenne.

Vilkulla on kuulemma oikein hyvä, tiivis tassurakenne ja lyhyet ytimet. Kotikonstina siis pitää kynnet todella lyhyinä. Nyt kuulemma varsinkin etutassuissa oli varaa hyvin lyhennellä.

Nuoleminen ja ontuminen johtuu siitä että kun kuori irtoaa, väliin menee likaa ja bakteereita joka tulehduttaa kynnen.

Nyt siis syötiin antibioottikuuri tuohon tulehdukseen ja nyt näyttää taas muut olevan ok.

Että näillä mennään ja porskutellaan taas eteenpäin :)

Pekoetsintä A-kurssilla

Viikonloppu vierähti palveluskoiraliiton järjestämällä Pekoetsinnän A-kurssilla Kouvolassa.
Olimme toinen ryhmä, jolle kyseistä kurssia järjestettiin. Tavallaan siis vielä koeryhmää.

Pari tiivistä päivää vierähti mm. hajujen, etsintämenetelmien, henkisten asioiden, koiranhuollon, viestiliikenteen, dokumentoinnin, etsittävän kohtaamisen ja kummelin ;) parissa.

Paljon paljon naurua, välillä kyyneliä. Mahtava viikonloppu kaiken kaikkiaan.

p.s. muistakaa huoltaa koirat ;)

Rauniotreeniä ja synttärihumua

Rommi pääsi pitkästä aikaa vähän raunioille treenaamaan. Intoa ainakin oli ja ideakin pääsääntöisesti selvillä.
Ihana hännän heiluttaja. <3

Viime lauantaina (21.9.) "juhlittiin" myös Vilkun synttäreitä. Blondimies tuli miehekkääseen 4 V ikään. :)

Blogihaaste: Kesäkuvia

Hiisin emäntä heitti haasteen:
Laita seitsemän kuvaa kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla ja haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama.

Vaikea oli rajata kuvia mitä tähän laittaisi. Toisaalta taas niistä harrastuksista on vähemmän kuvia.. oikeastaan lähes kaikki on otettu vapaa-ajalla. No käytetään sitten niitä.

Vesikoira

Kalastaja

Patikointi :)

Sukua

Komea

Valio

 

Ystävät <3

Ja haaste näiden kuvien mukana menee kaikille, jotka vain haluaa haasteeseen tarttua! Kerätkäähän siis menneestä (?) kesästä kuvia ja muistoja meille muillekin jaettavaksi.

PEHA-A Hyväksytty :)

Voihan mun rakkaus pakkausta Vilkutinta <3

Saatiin tosiaan pienen soittoepisodin jälkeen paikka Kokkolaan Peko kokeeseen hakuilemaan.
Koe oli 8.9. ja tuomarina Kari Anttonen.

Itseäni meinasi koe jännittää omalla tavallaan sillä olihan se mullekin ensimmäinen hakukoe.  Sen lisäksi että marjastajat oli hakusassa niin oli kyllä ohjaajalla myös koekaytännöt hakusassa. No mutta eipä muuta kuin tulta päin.

Tuomarin puhuttelun ja kaikkien koirien sirujen ja juoksujen ym. tarkastuksen jälkeen arvottiin suoritusjärjestys. Meillehän sitten tuli kokeen viimeinen vuoro. 

Tottiksen suorittajia oli vain yksi ja täytyy myöntää että oli kyllä kiva vaan kettella sivusta taas tottissuoritusta kun omalla kohdalla se oli jo aikasemmin suoritettu. :)
Tottiksen jälkeen sitten suunnattiin maastoon. Tällä kertaa B osan suorittajat menivät ensin (4kpl) ja me A osan suorittajat (2kpl) olimme viimeisiä.

Koirakko toisensa perään tuli maastosta pois suu virneessä; kaikki järjestään läpäisivät kokeen. Se toi itselle vain lisää paineita.. eihän voi olla sellanen tuuri että kaikki maastoon päässeet saavat hyväksytyn.

No viimein koitti oma vuoro. Vilkulla oli nenä auki jo siitä asti kun olin parkkiksella sille etsintäliivin sujauttanut päälle ja koira rupes täpisemään että mennään JO!
Alueen rajalle päästyämme suoritin asianmukaisen esittelyn tuomarille joka sitten toivotti tervetulleeksi. Vilkun laitoin paikkamakuuseen ja itse rupesin kuuntelemaan tehtäväantoa ja katsastamaan karttaa.
Tuulesta ei tällä kertaa ollut mitään apua sillä haavan lehtikään ei värähtänyt.. joten tein sitten suunnitelman pelkästään maaston perusteella. Ilmoitin tuomarille käyttäväni kahta etsintälinjaa ja kysyin kuinka siirtyminen linjalta toiselle tulee suorittaa. Tämä tuomari halusi että kierrämme alueen ulkopuolelta n. 5-10 metrin päästä aluuen rajasta, koira hallinnassa. Asia selvä ja sen enempiä kyselemättä sitten saimme luvan aloittaa etsinnän.

Vein sitten Vilkun ensimmäiselle linjalle, koira irti ja lähetys kohti nurkkaa "ukolle". Vilkku etenikin hienosti.. 10 metriä.. jonka jälkeen otti tiukan kurvin oikealle ja lähti etenemään aikomaani linjaa pitkin. Kerkesin jo manata itsekseni että pirulainen, lähtiköhän jotain jälkeä pitkin mutta n. 30 metriä edettyään katosi isomman kiven taakse missä alkoikin ilmaisu! Nostin käden ilmaan ja luvan saatuani tarvoin koiran vierelle.

Koira haltuun joka oli hieman haastavaa sillä aluksi Vilkku jatkoi vaan ilmaisua ja sitten kun sain sen ymmärtämään että riittää kiitos, niin sen jälkeen piti pariin otteeseen nousta tarkistamaan maalimiestä että joko se palkka sieltä tulee.. No sain kuitenkin kyseltyä maalimiehen voinnit ja muut asiaan kuuluvat jutut, jonka jälkeen palattiin linjalle.
Eipä sitten muuta kuin homma jatkumaan uusi lähetys vastakkaiselle puolelle. Tällä kertaa Vilkku lähti ja uppos hienosti syvälle. Sen verran syvälle että näköyhteys koiraan katosi. Ajattelinkin että tekeepä hyvää pistoa ja etenin hieman linjalla mutta yhtäkkiä alkoikin kuulua taas ilmaisua jostain kaukaa! Vilkku oli sitten saanut hajun ja edennyt alueen vastakkaisessa nurkassa olleelle maalimiehelle!! Että todella syvä pisto oli ;D

Eihän siinä sitten muuta kuin lähettiin tarpomaan siihen suuntaan mistä haukku kuului. Juostahan ei saa, joten etenin vain reipasta kävelytahtia. 

Jälleen tuomarin luvasta koira haltuun maalimiehellä ja asianmukaiset esittelyt ja muut repertuaarit "ukon" kanssa.

Palattiin takaisin linjalle, mistä lähdin maalimiestä kohti ja kysyin ihmeissäni tuomarilta että mitäs nyt? Koskaan ei nimittäin ollut ollut puhetta kenenkään kanssa että kuinka tässä tilanteessa toimitaan. Loppuuko koe siihen kun maalimiehet on lötynyt vai miten?
Onneksi tuomari oli ystävällinen ja ymmärsi ensikertalaista. Hän kysyi että olenko mielestäni suorittanut tehtävän? Sanoin että niiltä osin että kadonneeksi ilmoitetut kaksi marjastajaa on löytynyt mutta aluetta ei ole tutkittu loppuun. Tuomari ilmoittikin että hän kehottaisi jatkamaan.

No niinhän me sitten jatkettiin suunnitelman mukaisesti koko alue haravoiden. Aina kun Vilkku tuli mun luo niin lähetin sen uudelle pistolle. Tosin Vilkku meni kyllä teki aika itsenäisesti tuota etsintää.. eteni kyllä siihen suuntaan kun lähetin jonkun matkaa mutta sitten kävi tarkistelemassa hajua, jos toistakin. Saattoi tehdä pitemmänkin lenkin kuin sen ihanteellisen pk tyylisen piston.. ;)

Kun oltiin alue koluttu läpi (taas vauhdikkaasti.. 11 min) niin otin Vilkun haltuun ja ilmoitin tuomarille että tehtävä suoritettu.

Heti sen perään tuomari kertoikin arvostelunsa:
Koiran maalimiestyöskentely ja ilmaisu ERI (tästä tykkäsi kovasti)
Ohjaajan työskentely EH tai ERI (en muista tarkkaa mutta ensikertalaisena olin erittäin tyytyväinen)
Koiran ohjattavuus T eli tyydyttävä

Tuomarin mielestä koira oli hieman liian itsenäinen ja itsepäinen :D  joten siksi ohjattavuudesta tuli tyydyttävä. Tämän tuomarin mieleen tuntui olevan enemmän täysin pk-tyylisin pistoin suoritettu alueen haravointi kuin vapaampi partiointi. No mutta loppuarvosanaksi siis tyydyttävä eli Hyväksytty :)

Taas ollaan siis yhtä kokemusta rikkaampia ja voin yhtäkkiä todeta että mulla on nyt kahden lajin Hälykoira!

Viimeinen treeni

Eilen oli varmasti rankin hakutreeni ikinä.. Toisaalta se oli samalla myös onnellinen treeni.

Rankin, koska treeni oli Robin,13-vuotiaan holsku vanhuksen viimeinen tehtävä, jonka päätteeksi Robi päästettiin etsimään maalimiehiä ikivihreisiin metsiin.

Onnellinen, koska ihminen oli järjestänyt raakkaalle ystävälleen viimeisen tehtävän sen harrastuksen parissa jota koira on tehnyt ja rakastanut koko pitkän elämänsä. Robi sai siis nukahtaa onnellisena tiedettyään että työt oli jälleen kerran suoritettu loppuun asti, onnistuneesti.

Vaikka Robin takapää ei meinannut enää edes kantaa ja sitä viimeisessä treenissä autettiin välillä pystyyn, sillä oli vain yksi päämäärä minkä se hoiti loppuun pelastuskoiran arvokkuudella ja sitkeydellä. 

Kiitos Robi monista hienoista treeneistä mitä viime vuosiin on mahtunut! Olet opettanut mitä pelastuskoira parhaimmillaan voi olla! <3

Viimeinen ukko

<3

Pelastusjäljellä, PEJÄ-A Hyväksytty!

Heinäkuisen epäonnistuneen PEJÄ:n maasto-osuuden jälkeen sain onnekseni uuden mahdollisuuden tälle kaudelle. Kävimme siis Vilkun kanssa la 31.8. Hämeenlinnassa asti tarkastamassa sikäläisiä maastoja.
Tässä välissä olin ehtinyt ottaa kolme motivointijälkeä Vilkun kanssa ja ne selkeästi tuotti tulosta. 

Arvonnassa saimme viimeisen jäljen, joten ei muuta kuin odottelemaan omaa starttivuoroa.

Maastoon startattiin ihan hyvillä mielin. Tosin edellisen päivän treenin huono esineilmaisu vähän paino takaraivossa. Vilkku nimittäin perjantaina tekemälläni lyhyellä jäljellä ilmaisi kolmesta esineestä vain yhden..

No oma osuus alkoi ja koira janalle. Janan alussa hieman hetsasin koiraa ennen lähetystä ja se toimi Vilkulle hyvin. Vilkku lähti hyvin suoraviivaisesti eteenpäin ja vähän janan puolenvälin jälkeen otettiin tiukka kurvi vasempaan. Tuomarin suusta ei kuulunut mitään eli lähdimme suoraan oikeaan suuntaan. Loistava jana! Varmaan paras Vilkun tähän mennessä tehdyistä ja onneksemme se nyt osui kokeeseen :) Janatyöskentelystä arvosana olikin ERInomainen.

Vauhtia oli Vilkulla enkä sitä paljoa jarrutellut. Ensimmäisen esineen löytyminen tuntui kuitenkin kestävän.. Yhdessä vaiheessa hypättyään kaatuneen puunrungon yli Vilkku palasikin takaisinpäin ja alkoi pyöriskelemään rungon läheisyydessä. Samalla silmiini osui eka esine suoraan rungon alla. Otettiin sitten sillä esineellä vähän taisteluleikkiä nostaakseni esinemotivaatiota. Ja se olikin hyvä ja Vilkulle erinomaisesti toimiva juttu. Jäljestys jatkui siitä aika suoraviivaisesti jäljen päällä. Välillä mentiin hakkuuaukealla ja väliin aikasta märissä paikoissa. Toisaalla taas rämmittiin tiheämmässä kuusikossa.
Kulmat tunnistin hyvin sillä Vilkku tekee tyypillisesti pienen piston kulman taakse, palaa sitten takaisin ja jatkaa kulmalta matkaa oikeaan suuntaan. 
Loput esineet Vilkku ilmaisikin oikein hyvin ja kaikilla otettiin vähän taistelua :)
Harhasta mulla ei ole kuin pieni aavistus. Yhdessä kohdassa Vilkku teki pienen, muutaman metrin piston jäljen sivuun, palasi jäljelle ja jatko matkaa. Toden näköisesti siinä oli harha.

Yhtäkkiä taas matka katkes kuin seinään kun Vilkku sai hajun maalimiehestä. Eikä siinä sitten kauan enään nokka tuhissut kun maalimies kohdattiin. Pari nuuskaisua maalimiehestä ja sitten alkoi ilmaisu. Annoin Vilkun haukkua hetken ennen kuin otin sen hallintaan ja alettiin kyselemään maalimiehen vointia. :)

Lopputulemana siis löysimme 4 esinettä (EH), loistava jana (ERI), ja yhtä loistava maalimiestyöskentely (ERI). 
Ilmeisesti ekasta esineestä olimme paahtaneet ohi mutta tällä kertaa nuo neljä riitti :) Ja ainiin, aikaa tuohon kilometrin jäljen tarpomiseen meni kaiken kaikkiaan 12 minuuttia.. :D

Tulipas tarina vaikka asian olisi voinut ilmaista näinkin lyhyesti: PEJÄ-A HYVÄKSYTTY!

FI JVA

Verta, hikeä ja kyyneleitä.. 
Kirjaimellisesti noita kaikkea mahtuu meidän mejäilyyn Vilkun kanssa. Kyyneleet tuli tänään kun kaadolle tulon jälkeen tuomari sanoi "Kiitos, saat kiittää koiraa".

Tänään siis rapsahti mejästä kolmas ykköstulos VOI luokasta pistein 44/50. Tuomarina oli Jyrki Rasinpää.
"Vilkku nuuhkii alkumakausta ja aloittaa reipasvauhtisen jäljestyksen maavainua käyttäen. 1. 2. ja 4. osuus edetään tarkasti veretystä pitkin. 3. osuuden lopussa kuljetaan vähän matkaa jäljen sivussa. 1. kulma aiheuttaa vähän töitä koska teeriparvi lähtee kuulman läheisyydestä. Lopulta päästään seuraavalle osuudelle. 2. kulma, joka on katko, selvitetään jäljentekijän jälkiin tukeutuen. 3. kulma pienellä tarkistuskaarroksella. Makauksista merkataan 1. 2. ja 3. Viimeinen kävellään yli pysähtymättä. Suoraan kaadolle jota jää tutkimaan. Hyvä jäljestys helteisessä säässä."

Vauhti oli kuulemma myös hieman kova.. sillä tuo n. 1,3 km jälki mentiin ajassa 27 min ensimmäisen kulman pyöritys mukaan lukien.

Vilkun mejäilyt oli nyt tässä. Uskoisin.. :) Jatkossa jäljestystä jatketaan pelastusjälkien parissa.
Sen sijaan mejä ei itseltäni jää pois, sillä ensi kesänä saa juniorimme astua tosissaan puikkoihin. Rommin kanssahan käytiin yhdessä kokeessa keväällä sen saadessa hienosti AVO1 tuloksen. Niissä merkeissä sitten jatketaan ensi vuonna.

FI JVA BH TK1 Concurrido Yesero "Vilkku" - ihan fiksu mies vaikkei aina siltä näytä :D

No niin.. vähän parempi pönötyskuva. :) kuva: M. Koivisto

Erityiskiitos vielä tästä valion arvosta Riikkikselle joka aikoinaan meidät Vilkun kanssa mejän pariin opasti. Kiitos! <3

Rommi näytelmissä

ERI, SA, NUK1, PU1, SERT ja VSP

No johan oli litaniaa.. Muutta siis nuo kaikki kirjainydistelmät Rommi ansaitsi tänään Kauhavan (Alahärmän) ryhmänäyttelyissä vesisateisessa kelissä. :)

Tuomarina oli Leni Finne, oikein mukavan oloinen ja hyvin perusteellinen tuomari.
Arvostelussa lukee seuraavaa: "Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikealinjainen pää. Hyvät tummat silmät. Oikea asentoiset korvat. Riittävä eturinta. Hyvä kaula. Oikeanmallinen rintakehä. Hyvät takakulmaukset ja karvapeite. Oikea askel pituus."

Ei siis ihan mennyt niinkuin edellisessä tekstissä toivoin... mut en nyt kuitenkaan valita ;D

Eilen uintireissun jälkeen..

Ja tänään melkein yhtä märkänä näytelmien jälkeen..

Pejää vai Mejää

Kun tulee harrasteltua kaikenlaista niin aina sitten tulee näitä inhottavia päällekkäisyyksiä. 
Nyt pitäisi sitten valita joko PEJÄ-A koe tai MEJÄ:n piirinmestaruuskisat.

Ensinnäkin hienoa kuulla että Vilkku on ilmeisesti tuloksillaan MEJÄ:ssä E-P:n piirin alueella kuuden parhaan joukossa ja olisihan se ainutkertaista päästä niihin pippaloihin mukaan.

Tällä kertaa kuitenkin taitaa tuo PEKO viedä voiton. :) No katsotaan miten homma etenee.

Tulevana viikonloppuna tullaan Rommin kanssa pyörähtämään näytelmissä. Toivottavasti ei mene hyvin niin voin hyvällä omalla tunnolla sitten ajaa karvat siltä pois ja unohtaa loppuvuoden näytelmät.. ;)

Santran kasvattipäivillä

Heinäkuun viimeisellä viikolla suuntasimme matkamme kohti Lappeenrantaa ja siellä kennel Santran kasvattipäiviä. Ilmat suosivat meitä koko viikonlopun ja seura oli mahtavaa!! :) 
Kaikki muut Santran tanssipentueen ipanat olivat mukana Routaa lukuunottamatta, joka lomaili perheensä kanssa sillä hetkellä lapissa.

Johanna oli järjestänyt meille taas varsin mukavaa ohjelmaa: VEPE:ä ja flyballia.

VEPE:ä treenattiin eteläisellä Saimaalla upealla hiekkarannalla Ovaskan Päivin opastuksella. Koirat pääsivät ensin kokeilemaan kumiveneeseen menoa, siinä matkustamista ja veneestä pois hyppäämistä. Sen jälkeen kaikki koirat pääsivät testaamaan kumiveneen vetämistä rannalle ja lopuksi vielä vetivät "hukkuvia" ihmisiä vedestä rantaan.
Reippaita kakaroita oli kaikki! Ja vaikka kaikki taisivat olla ensimmäistä kertaa elämässään VEPE treeneissä niin meno vaikutti siltä kuin sitä olisi ennenkin harrastettu.

Vilkku ja Rommi vepe treeneissä. Hyppykuvat: M.Tapio

Flyballia kokeilimme myös oikeilla laitteilla. Sekin oli uusi laji kaikille. Ensin siis pääosin sheippaamalla opetettiin flyball telineen idea koirille ja lopuksi otimme hyppyjä erikseen ja osittain jo telineenkin kanssa yhdessä. Hauskaa oli koirilla tätäkin pähkäillessään :)

Mukava oli todeta taas miten reippaita karvatteja sisaruskatras on. Kaikilla on taipumus "lievään" pusutteluun ihmisiä kohtaan ja työintoa löytyy jokaisesta kuin pienestä kylästä. Sama mitä tehdään kunhan tehdään!

Foxi

Heta

Panda

Rommi ja Heta

Nova - mamma

Nova - mamma

Panda, Rommi, Foxi, Heta ja Nova

Lisää kuvia ja juttua aiheesta Santran sivuilta.

PEJÄ kokeessa 20.7.

Vilkun kanssa osallistutiin LKH:n järjestämään PEJÄ-A kokeeseen Lapualla.

Aamusta ensin kokoonnuttiin suorittamaan tottista niiden koirakoiden osalta, jotka eivät sitä olleet tälle kaudelle vielä suorittaneet. Me siis Vilkun kanssa yhtenä.

Kuten tuomarikin sanoi niin Vilkku suoritti tasaisen varmasti kaikki liikkeet mutta vire saisi olla korkeampi. Tällä kertaa ei ollut tosiaan ongelmaa liian korkeasta vireestä vaan olisin toivonut sitä lisää! 
No kokonaisuus ratkaisi ja pääsimme kuitenkin tottiksen läpi!! :)

Sitten maastoon. Ohjaajan kokemattomuus loisti kyllä heti alkumetreillä :D
Ensin en nimittäin meinannut käsittää että missä on jana ja kuinka päin se kulkee.. vaikka hyvin selkeästi se oli kyllä merkattu. 
No saimme kuitenkin janan suoritettua Vilkun kuitenkin otettua ensin takajäljen mutta lähti sitten reippaasti jäljestämään kun oikea suunta löyty.
Eka kulma ok, Vilkulle tyypillisellä kulman takaisella pistolla. Samoin toinenkin kulma. Kaksi esinettäkin Vilkku ilmaisi oikein hyvin. Ja hyvä niin sillä ne oli kyllä tarkasti piilotettu varpujen alle ettei niitä omin silmin olisi havainnut. :)
Sitten kolmannella kulmalla tuli jokin härö. En ihan heti huomannut missä mentiin metsään mutta kohta kuitenkin koirasta näky että nyt katos oikea jälki. Vilkku lähti yhtä polkua pitkin jäljestämään kohti tietä (olisiko alueen runsaslukuiset marjastajat siinä kulkeneet), ja jossain vaiheessa huomasin että nyt ollaan n. 100 metrin päässä janasta, joten suunta ei voi olla oikea. Eipä muuta kuin koira 180 astetta ympäri ja takaisin polkua ylöspäin.Sitä polun reunaa sitten kuljimme edes-takaisin pyrkien löytämään jälkeä uudelleen.
No loppupeleissä tässä häröilyssä meni sen verran kauan että aika loppui kesken. :(

Erittäin harmillista mutta toisaalta tuo koe opetti mulle taas monta asiaa, joten jatkossa osaan taas toimia viisaammin.

Nyt on kuitenkin siis tottis plakkarissa tälle kaudelle joten eipä tässä auta muu kuin yrittää metsästää peko kokeita niin paljon kuin mahdollista. Toivotaan että päästään mahdollisimman monelle.

Jäljellä ;D

Niin, mitäs sitä koira nenälleen voi.. Vilkku ainakaan.

Oltiin tosiaan Juhannuksena Pallaksella patikoimassa pientä lenkkiä. Pääsääntösesti kulettiin niin että mies meni eeltä ja mä tulin koirien kanssa perästä. 
Mutta kun pallaksen päällä sattumoisin vaihdettiin järjestystä niin huomasin kohta että Vilkkuhan menee jäljellä.

Tuuli oli laella kova, olimme pilvien keskellä joten näkyvyys aika huono ja edellinen porukka oli mennyt pari tuntia aikasemmin..

Mutta eipähän tarvinnut näköjään murehtia mistä reitti menee kunhan vaan lompsutti koirien perässä. 
Videosta näkee miten Vilkku jäljestää menemään ja Rommi kulkee ilosesti mukana.

Lomalla ja kokeissa :)

Kesäkuussa siis lomailin kolme viikkoa ja koiratkin kutakuinkin saman verran :)

Rommi MH-Kuvaus
Kesäloman aluksi kävin Rommin kanssa MH-kuvauksessa. Kuvaajat, järjestäjät ja paikka oli sama kuin Vilkulla. Ajelimme siis aamulla aikaisin kohti Mustasaarta Rommin kanssa sillä aikamme oli päivän ensimmäinen.

Heti autosta ulos päästyämme Rommi rupesi säpsimään jotain parkkipaikan vierellä olevaa juurakkoa kun se ohi kulkiessa pisti sitä kylkeen. Ajattelin että kylläpäs näyttää hyvältä jos tälläinen mörköpäivä on heti aamusta..

No kävimme ilmoittautumassa ja siru tarkistettiin pojalta. Sen jälkeen suunnistimme kohti rataa.

Rommi otti vieraat ihmiset vastaan hyvin, hieman pidättyväisesti, mutta antoi käsitellä. Leikkiin lähti kiihkeästi mukaan mutta toimitsijan outo hyppely paloletku kädessä oli kuitenkin outoa.. :) Sille piti haukkua mutta kun toimitsija pysähtyi ja lopetti leikin niin Rommi kävi varastamassa paloletkun kädestä :D
Toimitsijan mukaankin Rommi lähti reippaasti vähän aina pysähdyksissä katseli että kukas sä muuten oot mutta kun matka jatkui niin taas häntä heiluen mentiin.

Toimettomana olo 3 minuuttia ei Rommia haitannut. Hyvin rauhallisesti se istuskeli ja välillä haisteli ympäriltään.

Vieheellä seurasi tarkasti mutta enempää se ei kiinnostanut ensimmäisellä eikä toisella kerralla.

Etäleikkijä oli kuitenkin hieman outo. Lähelle meni haukkuen häntä pystyssä mutta ei kuitenkaan suostunut menemään etäleikkijän luokse itse. Yhdessä kun käytiin miestä moikkaamassa niin tuli kuitenkin haistelemaan. Silti itse tilanteessa oli Rommista jotain outoa, ihmiseen ei sitä osannut yhdistää vaan katseli vähän ihmeissään ympärilleen että mitä täällä metsässä oikein tapahtuu.

Sitten mentiin haalarille. Nopea reaktio ja tuli haalarille kun olin haalarin vieressä kyykyssä ja houkuttelin Rommia. Reippaasti sitten kuitenkin haisteli haalaria. Silti taas jäi Rommille selvästi olo että tää on tosi outo paikka.. ! Ohitukset ihan ok.

Seuraavana oli räminälaite. Taas nopea reaktio ja Rommi lähti paikalta hetken matkaa parkkipaikan suuntaan. Tuli sieltä takaisin ja katteli ympärilleen taas että MITÄ täällä tapahtuu! Itse räminälaitetta ei pelännyt vaan tuli haistelemaan mutta pälyili ympärilleen epäluuloisena. Ohitukset taas ok. Räminälaitteeseen ei reagoinut ohituksissa.

Seuraavaksi mentiin haamuille ja mennessä jo huomasin että Rommin häntä oli laskenut ja sen olo oli epävarma. Haamuilla istui kuitenkin pitkän aikaa mun edessä ja tuijotteli vuoron perään molempia haamuja. Välillä taisi tulla haukahduksia. Sitten kun haamut oli noin viiden metrin päässä Rommi totesi että nyt olis hyvä aika mennä mamman syliin. Mutta kun en voinut koiraan reagoida niin totesi että lähden sitten pois. Haamut vedettiin loppuun mutta koska Rommi ei suostunut tulemaan alueelle takaisin enkä saanut sitä kahden minuutin kuluessa kiinni niin kuvaajat keskeyttivät kuvauksen.

Eli nuori, mörkövaiheessa oleva uros koki tilanteen kokonaisuudessaan niin oudoksi että sen oma ratkaisu oli taistelun sijaan poistua paikalta. 
Rommis siis ei omassa mielessään osannut hallita kokonaistilannetta ja kun minäkään en sitä saanut sen puolesta tehdä niin paras ratkaisu oli lähteä pois. Se kun ei selvästi osannut kohdistaa tapahtumia mihinkään yksittäiseen kohteeseen vaan kokonaisuudessaa tilanne oli outo.

No kävin sitten kuuntelemassa kuvaajien puheet ja sen jälkeen lähdin lenkittämään Rommia. Autosta pois tullessaan poika oli taas kuin ei mitään.. häntä pystyssä ja iloisesti heiluen lähettiin kävelemään. :)

Tuomarit ihailivat mun ja Rommin "symbioosia" ja kehuivat että koira toimii erittäin hyvin kun tietää saavansa multa tuen. Meidän yhteistä kieltä oli kuulemma mukava seurata. Nämä MH-kuvauksissakin vastaantulleet tilanteet ovat kuitenkin erilaisia mitä meille tulee vastaan arkielämässä ja eri harrastuksissa kulkiessamme. Ja kun ikää tulee pojalle lisää niin itsetuntokin kasvaa koko ajan. Hyvä kuitenkin tietää että Rommi ei ainakaan käyttäydy agressiivisesti jos vastaan tulee sille epämiellyttävä tilanne.

Onneksi Rommi ei kohdistanut epämiellyttävää oloa ihmisiin vaan ihmiset on sen mielestä edelleen mukavia rapsutuskoneita, joita on kiva pussatakin kun tutuksi tullaan. 


Lapin matkaa
Juhannuksen vietimmekin sitten Muonion kupeessa nauttien lapin tunnelmasta. Yhtenä päivänä kävimme Ilkan ja koirien kanssa patikoimassa Pallaksen tuntumassa n. 20 kilometrin lenkin. Mukavasti pojatkin jaksoivat reissun kävellä.

Juhannuksen aikana yövyimme myös Vilkku ja Rommi pääsivät ensimmäistä kertaa yöpymään teltassa. Hyvin tuli uni silmään kaikille :)

Parikymmentä kilsa patikkaa ja rantaleikit päälle saa unen tulemaan missä vaan.

Rommi sammu puolestaan kanervikkoon

Retkeilijät aamuauringossa

Kalastus kuului tietenkin kuvioon. Tätä yhtä innokasta apulaista sai vaan komentaa koko ajan pois vedestä.. sen verran tarkasti piti pitää silmällä ettei isännältä vaan pääse kalat karkuun.. :D

Kalastajan apuri

Tokon joukkue SM-kisat

Kesäkuun lopulla puolestaan suunnistimme IKKJ:n porukalla kera kahden joukkueen kohti tokon joukkue SM-kisoja. Itse toimin molemmissa joukkueissa joukkueenjohtajana ja Rommin kanssa varakoirakkona alemmissa luokissa.

Loistava reissu ja mukava päätös ahkeraan treenikauteen. Joukkueidemme loppusijoitukset olivat 6/70 ja 39/70. Loistavia esityksiä siis joukkuelaisilta! Tässä lopulliset joukkuetulokset: TULOKSET
(joukkuemme löydät listasta nimellä Ilmajoen Metsästysseura 1 ja 2)

Joukkuelaisten/treenikavereiden tuloksia viikonlopulta mm.
Liis ja Huti VOI1, 3. sija, TK3
Heidi ja Jiri VOI1, 5. sija, TK3
Maija ja Elli AVO1, TK2
Lenita ja Oiva ALO1 TK1
Niina ja Siida ALO1
Ja kaikki loputkin tekivät tiukkaa tulosta.

Metsästysseuran joukkuelaiset, metsästyspaitoineen.. taustalla hyvin naamioitu metsästysmaja.. ;D

Agirotu


Tapahtumia on niin että meinaa jo osa unohtua..
Saimme siis hienosti kasattua Etelä-Pohjanmaan Espanjanvesikoirat ry:n kautta joukkueen agirotuun. Joukkueemme osallistui kilpaileviin makseihin (ollen muuten maksien ainut perrojoukkue).
Tuloksesta nyt niin väliä mutta hauskaa oli!! :D Vilkun kanssa oli agilitystä pieni tauko joten arvashan sen mitä se tekee kun radalle päästiin... putkia piti mennä ensin koko rahan edestä.. Mutta kutos esteestä lähtien rata sujuikin sitten virheittä.

Joukkueemme tulosta ei olla saatu vielä lopulliseen muotoon koska järjestäjä on kadottanut osan tiedoista.. Täällä kuitenkin maksien virallinen (vajavainen..) tuloslista.


Rata muuten näytti tältä: 

Villku MEJÄ-koe 10.7. VOI1 pistein 45/50

Sitten vielä viimeiseksi kuulumisia MeJä rintamalta. Tai no tuossa otsikossahan tuo jo olikin. Eli toinen ykköstulos nyt sitten metsästetty! Hienosti meni koe kaiken kaikkiaan. Nenä toimii joten mikäs siinä. Ensimmäistä kertaa näin että Vilkku rupes paria makuuta raapimaan ja taisi sieltä yhen veriklöntin syödäkin.. yäk. Tuomarina oli Toni Tunkari. Nyt sitten pitäisi metsästää sauraavaa koepaikka

Nyt sitten seuraavaksi onkin kuvioissa ihmisjälki sillä suuntaamme Vilkun kanssa PEJÄ-A kokeeseen vielä tässä heinäkuussa. Ja mua niiiiin jännittääääää :/ Vaikka tiedän kyllä että ihan sillä perus Vilkkumaisella suorituksella sekä tottis että maasto pitäisi mennä läpi, niin eihän sitä kuitenkaan koskaan tiedä mitä kokeessa tapahtuu.. pitäkää peukkuja!!