Eläinlääkärissä

Tänään siis käytiin Vilkun kanssa eläinlääkärissä. 

Kuitissa lukee että "koiralla on SLO -autoimmuuni kynsisairaus". Eli juuri niinkuin epäilinkin. :(
SLO = Symmetrical Lupoid Onychodystrophy.

Oireiden perusteella siis todettu kun en halunnut Vilkun varvasta luovuttaa patologille lähetettäväksi..

Nyt sitten kortisoni- ja antibioottikuureilla mennään muutama viikko ja edetään sitten sen mukaan. Kahden viikon täyskielto treeneistä mut sitten taas voidaan jatkaa. Kisailut nyt tietysti saa odottaa itseään kunnes kortisonikuuri on loppunut ja antidoping varoajat menneet.

Mutta pääasia että kynnet saataisiin siis nyt jonkinlaiseen kuntoon ja kunnolliset kuoret päälle. Ehdotin kyllä eläinlääkärille että olisi nyppinyt pois kaikki kynnet jotka jo selvästi ytimestä irronneet. Mutta eipä poistanut kuin yhden kynnen. Sillä uskoisin että paraneminen olisi nopeampaa kun kuolleet kynnet otettaisin pois ja Vilkulle pääsisi kasvamaan uutta kynttä niiden tilalle heti. Nyt joutuu olla niin varovainen ettei kynnen ja ytimen väliin pääse bakteerit muhimaan niin kauan kunnes nekin kynnet irtoaa. 

Lisäravinteina saatiin rasvahappovalmistetta (Viacutan Plus), tosin jatkossa taidan ostella sitä vanhaa tuttua Jahti&Vahti -Koirien omegaöljyä kun en osannut sanoa olisiko noissa nyt muuta eroa kuin hinta.. Jos jollakin asiantuntijalla on tarkempaa tietoa niin saa vinkata.. ;) 
Lisäksi biotiinivalmistetta meillä syödään jatkossa.

Mutta elinikäinen sairaus tuo on. SLO on siitä tympeä että sen vaikutuksia ei voi oikein ennustaa; toinen koira pääsee helpommalla kuin toinen. Toivon vain että meillä on nyt edes sen verran tuuria että päästäisiin suht helpolla tuon sairauden kanssa. Sairauden kuvaan kuuluu se että siinä on välillä akuuttivaiheita ja välillä lepovaiheita. Akuuttivaiheessa siis kynnet rupeaa irtoamaan ja tulehtumaan. Lepovaiheessa mennään ihan normaalia koiran elämää. Onneksi tuo ei vaikuta mihinkään muuhun kuin kynsiin, muuten Vilkku on terve (ja energinen..) kaveri.

Tässä koottuna joitakin linkkejä aiheesta (kiitos Heidi). Onneksi Vilkun kynnet on suht normaalit verrattuna noihin hurjimpiin kuviin..

http://www.grassmere-animal-hospital.com/SLO.htm
http://patricedodd.wordpress.com/tag/slo-treatment/
http://cimda.co.uk/smf/index.php?topic=22.0


Ai niin.. lopetin just syksyllä Vilkulta sairaskuluvakuutuksen kun eihän sillä mitään ole ollut... :P

Rumpali on palannut

Ihana taas kuunnella pauketta ovienpieliin, lattiaan, huonekaluihin, jne. Rommin häntä on siis kunnossa.. :)

Tosin ei riitä että koirat sairastu vaan meillä sairastaa nyt kaksilahkeisetkin.. poikien mielestä elo onkin tällä hetkellä erittäin tylsäääää..

Kun matka postilaatikollekin saa itsellä hien nousemaan pintaan ja muuten aika meneekin vaakatasossa niin ei ole pojat saanut mitään aktiviteettiä. 

Huomenna aamusta sitten onkin matka kohti eläinlekuria. Ja mua jännittää..

Sairastupa, osa2

Ja tämä aamu alkoi vaihteeksi eläinlääkäriin soitolla.
Eilisen aikana Vilkun etutassu, josta sunnuntaina kynsi halkes, meni pahemman näköseks. Koko tassu turpos. Kova tulehdus siinä näyttääkin jylläävän. 
Joten aamulla siis soitto eläinlääkäriin ja kysely, josko saataisiin antibioottikuuri heti ettei tartte torstaihin odotella. Palvelu pelasikin siltä osalta ja kävin päivällä hakemassa kuurin ja tötsän Vilkulle. Tossu kun on vähän huono kun pääsee kuitenkin nuolemaan siitä päältä ja tulehdus herkemmin sitten muhii siellä sisällä.

Nyt on sitten tötsä päässä, antibiootit alotettu ja haava saa ilmaa. Joka tapauksessa torstaina olemme edelleen lekurille menossa.. ja veikkaan että tuota tötsää tullaan tarvittemaan vielä senkin jälkeen.
Ellen ihan pieleen veikkaa niin taitaa Vilkku olla torstain jälkeen muutamaa kynttä köyhempi.. :(

No jotain hyvääkin tähän päivään. Rommin häntä heiluu lähes tulkoon jo normaalisti. :)

Sairastupa

Eilinen ei ollut mitenkään kyllä meidän koiruleiden päivä..

Aamupäivällä menin hakua treenaan vähän poikien kanssa. Ensin piti enimmät virrat ottaa pois lenkillä ja siinä kohta alkumetrien jälkeen pisti silmään että nyt jää lumeen punasia jälkiä että ilmeisesti jompi kumpi on jalkansa telonut. No molemmat porskutteli kovaa vauhtia kuitenkin kun vapaana pääs kirmaileen etten sen suuremmin asiasta huolestunut. Ja myöhemmässä vaiheessa ei verijälkiä enää näkynytkään.
Treenailimmekin vähän hajuja betonirengas kasoissa, jossa pojat mukavasti sotkivatkin turkkinsa tukkiessaan ahtaista pitkistä betonirummuista läpi.

Jossain vaiheessa huomasin että Vilkku roikotti toista etujalkaansa ja tarkempi tutkimus näyttikin että yhdestä etuvarpaasta kynsi halki.. hienoa. No kotona tossu päälle ettei Vilkku sitä nuole ja sillä hyvä..

Kun tuolta lenkiltä kotia tultiin niin vein pojat pesulle. Sen verran olivat turkkinsa tosiaan sotkeneet. Ei siinä sinänsä mitään mutta muutaman tunnin päästä lähdin vetämään koulutusta jonka perään aattelin treenata omat koirat, joten otin ne mukaan autoon. Rommin turkki ei sitten ollutkaan ihan kuiva (sillä on sitä karvaa vähän toiseenlajiin), niin reppana otti sitten kylmää autossa odotellessaan.. 
Rupesin kattomaan heti kun otin Rommin autosta että nyt sen hännässä on jotain outoa.. vesihäntähän tuo näytti olevan.. Eli kylmästä johtuva hännän tilapäinen halvaantuminen. 
Ei heilunu häntä Rommimaisen iloisesti pystyssä, eikä rummutellu jokaista ovipieltä vaan siinä se roikku alahapäin, heilu kyllä hieman mutta ei tyypillisesti.. Tyhmä, tyhmä, tyhmä minä!!

Tokotreenit loppu siis meiltä het alkuunsa ja lähdimme takas kotia.

No jotta ne surkeudet ei tähän loppuis niin se Vilkun kynnen halkeaminen oli saanut päässäni raksuttelemaan.. Vilkku on nuollut tassujaan viimeisen kuukauden ajan mielestäni ihmeen paljon. No ainakin sen verran että olen siihen hieman kiinnittanyt huomiota. Lisäksi n. 2-3 viikkoa sitten Vilkulta lähti etutassun kannuskynsi.

Ja kun kotia sohvalla päästyämme vuorossa oli takatassun nuoleminen niin sitten alko tarkempi syynäys.. 
Ja voi kamala miltä kynnet näytti.. kaks kynttä on sen näkösiä että ydin rupeaa surkastumaan ja kynnen kuori lähtee irti.. Lisäksi pari kynsivallia punottaa mahdollisesti runsaan nuolemisen seurauksena. 
Ja kaiken lisäksi Vilkun velipoika on puolisen vuotta sitten kuulemma alkanut oireilemaan kynsiään ja pari kuukautta sitten on saatu diagnoosiksi epäilynä SLO. Kovin on saman näköset Vilkun kynnet kun velipojan kynsiin vertaa.. Toki tuo SLO on vaikea todeta varmasti kun koko varvas pitäisi patologille tutkittavaksi lähettää.. harvemmin omistajat siihen kuitenkaan lähtee.

Kuva toisesta takajalasta missä yksi kynsi jo melkein irti..

No tämä aamu lähti käyntiin eläinlääkärisoittokierroksella. Rommille sain tulehduskipulääkereseptin suoraan apteekkin ja sen heti tänään hainkin. Vesihäntä menee normaalisti sillä ohi. Viikon kuuri siis syödään lääkkeitä.

Ja torstaille on Vilkulle varattu aika eläinlääkärille ja katsotaan mitä tehdään ja mikä tuomio sieltä tulee.. tarina jatkukoon..

Tokon koetreenit

Nyt tulee vuodatusta meidän tän päivän tokotreeneistä.. enemmän ehkä itselle muistiin jotta tietää taas mitä jatkossa tehdään..

Sen lisäksi että meillä on IKKJ:n tokon valmennusryhmän omat koetreenit kerran kuussa (+satunnaisesti yllätyksenä) niin järjestämme IKKJ:ssä kaikille avoimia kokeenomaisia treenejä kerran kuussa. Tänään oli taas avoimien koetreenien vuoro.
Treeneissä siis jokainen suorittaa haluamansa liikkeet kokeenomaisesti saaden näin itselleen ja koiralle kokemusta koetilanteesta. Suorituksia ei arvostella erikseen eli tuomaria ei ole paikalla mutta varsinkin videoimalla treenit saa itselle hyvää palautetta siitä missä oikeen mennään.

Noh.. ensin VILKUN kanssa. En oikein ollut tajunnut että olemme ensimmäisessä erässä ja tulin lämmittelylenkiltä vähän myöhässä halliin. Meitä siis jo odoteltiin siellä paikkamakuuseen.
Ensimmäinen virhe! Ole ajoissa paikalla että ehdit valmistautua kunnolla.

Liikkeiksi olin valinnut VOI:sta paikkamakuun, seuruun, liikkeestä istuminen, ruutu ja metalli.

Paikkamakuu meni kuitenkin ok. 4 min ohjaajat piilossa (mentiin hallin ovesta pihalle) mutta pari kertaa Vilkku pyörähytti häntäänsä levottomasti. Tähän täytyy toki olla tyytyväinen sillä vielä viime kesänä mulla oli suuri ongelma Vilkun paikkamakuun kanssa. Se kun meinas sieltä aina nousta. No nyt täytyy koputtaa puuta mutta olemme saaneet runsaasti onnistuneita toistoja talven mittaan, eikä yhtään epäonnistumista. :)

Seuruu muuten ok mutta askelsiirtymiä ei näköjään osaa.. ei siis yhdistettynä pitkään seuruukaavioon. Ihan järkyttävän näköistä pomppimista oli. Kontakti pysyy aika hyvin ja jopa painaa seuruussa hieman!! (tuo on Vilkulle todella hyvä asia sillä se kun on muuten sellainen että tarvii oman tilansa työskentelyyn)
Mutta sitten, näköjään palkkaustyyli on nyt aiheuttanut sen että suorilla osuuksilla hieman poikittaa..

Liikkeestä istuminen
Seuruu taas ok ja istui hyvin MUTTA väisti tullessani koiran lähelle.
Sama ongelma kun on ollut muissakin liikkeissä missä palaan koiraa kohti. Mutta nyt taidan tietää syyn.. Jos palatessani Vilkku alkaa näyttämään epävarmalta (kääntää päätään, nuuhkii ilmaa, jne) niin mulle tulee heti sellainen olo että "voi p...e.. taas se tekee tuon ja kohta väistää".. Eli siinä se syy. Mun pitäs olla vaan niinkuin en tuota Vilkun epävarmuutta huomaisi niin varmaan pysyy! Täytyykin heti huomenna treeneissä testata.

Ruutu
Luulin että markkas ruudun mutta eipä ollutkaan koiralla mitään hajua mitä hänelta tahdotaan.. että se siitä. Toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja.

Metallinouto
Tässä huomas sen että ollaan nyt kotona treenattu luovutusta eteen. Hirveän epävarma oli jo ottaessaan metallia suuhunsa ja sitten ei osannutkaan ratkaista että mihin hänen pitää sen kanssa mennä, joten sylkäs sen mun eteen.. ja rupes haisteleen maata mikä taas kerto epävarmuudesta ja siitä ettei ollut Vilkulle selvä mitä siltä odotetaan. On se kiva kun noudot on olleet tässä talven mittaan hyviä mutta kun alan kouluttaan pitoon kestoa ja siirrän luovutusta eteen niin saan sitten pilattua nekin. :(

ROMMI ipana (1v3kk) kävi puolestaan tekemässä jopa neljä liikettä ALO:sta. Eli otin hihnaseuruun, liikkeestä maahanmenon, luoksetulon ja liikkeestä seisomisen. Paikkamakuuta ei vielä tehty. Toki täytyy kehua jäppistä kun viime treeneissä vieressä paikkamakuussa oli juoksuinen narttu ja siitä huolimatta Rommi teki hienon 1 min pituisen paikallaanmakuun. Ja ihan ilman välipalkkaa :D

Seuruussa on edelleen aikalailla mun kädessä kiinni. Pari kertaa poikitti eteen vinottain kattomaan että missä se palkka viipyy!! Mutta perusasennot ottaa hyvin ja seuruu paikka on muuten hyvä ja suora. Ja mikä asenne :D Häntä heiluu vipattaa ilosesti koko ajan.

Liikkeestä maahan. Seuruu sitä mitä Rommi tällä hetkellä osaa. Maahan meni ekalla käskyllä tosin hieman annoin käskyn Rommiin päin. Sen saisi näköjään jättää kyllä jo pois. Pysy hyvin maassa ja lopun perusasennon teki loistavalla asenteella.

Luoksetulossa jäi hyvin istumaan ja pysy siellä ilman ongelmia. Vauhti hyvä mutta eteentulo oli vino. Lopun perusasento oli taas loistava.

Liikkeestä seisomisessa meni aika lailla samoin kuin maahanmeno. Tosin seisahtuessaan otti muutaman askeleen sivuulepäin. Siihen pitää saada tarkkuutta. Muuten oikein kiva suoritus.

Ei Rommi noista mitään liikettä olisi ainakaan nollannut, joten kun kevättä kohti mennään niin uskon että meillä on sitten koesuoritus jo kivasti kasassa. :)

11 asiaa

Meidät siis haastettiin tähän 11 kysymykseen Oonan ja Teslan treeniblogin kautta. Teslahan on Rommin serkkulikka :)

Säännöt on vähän oudot mutta vastailen siis vain Annastiinan esittämiin kysymyksiin.

Säännöt ovat seuraavanlaiset: 

1. Jokaisen haastetun pitää siis kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Myös haastajan 11 kysymykseen pitää vastata.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.

4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.

5. Pitää kertoa, että heidät on haastettu.

6. Ei takaisin haastamista.

1. Oman koirasi paras ominaisuus?

Vilkku: Vilkku luottaa 100% muhun, lisäksi tekemisen into, taistelutahto ja periksiantamattomuus. Loistava harrastuskoira mitä vain tehdäänkin. Rakenteeltaan mielestäni ihanteellinen vesikoira.

Rommi: Rommi on kaikkia elävää rakastava huoleton heppu joka on todellinen on/off kaveri. Rommin työinto ei lopu koskaan kun jotakin yhdessä tehdään.. en saa sitä edes tokossa tylsistymään.. =) Loistava nenän käyttäjä!

2. Montako koiraa voisit pitää kerralla? Mikä on maksimimäärä?

Mielestäni tämä kaksi on hyvä luku jos kaikkien kanssa haluaa harrastaa aktiivisesti ja tavoitteellisesti (montaa lajia... ;D ) Ehkä jos joskus vähennän lajeja niin sitten voi olla useammalla paikka..

3. Mitä uutta harrastusta haluaisit koiran kanssa kokeilla?

Palveluskoiralajeista viesti on aina kiinnostanut. Sitä en ole vielä minkään koiran kanssa edes kokeillut. Ja miksei Vepe kanssa :) 

4. Oletko koskaan katunut koiran/koirien hankkimista? Olisiko elämä helpompaa ilman? ;)

EN OLE! Olen ollut elämässäni hetken ilman koiria (n. 2v) ja koko ajan oli tunne että jotain puuttuu..

5. Kuinka paljon tekemistä koirasi tarvitsee, ettei se "hypi seinille"? Pitääkö joka päivä esim. harrastaa aivojumppaa tai tehdä tunnin lenkki?

Jos välissä on päivä ettei koirien kanssa tehdä "mitään" (= ei aivojumppaa, eikä normi peltolenkkiä lukuunottamatta muuta) niin MÄ hypin seinille.. Koirat osaa olla kyllä parikin päivää tilapäisesti ilman sen kummempia aktiviteettejä. Toki sitten ne rupeaa peuhaamaan tuvassa keskenään.

6. Onko seuraava koirasi saman rotuinen, vai haaveiletko jostain uudesta rodusta?

Meillä on ollut ennen perroja sekarotuisia, cavalier, berhandilainen ja rotikka. Perrot on ihan loistavia ja kuulemma treenikaverin mielestä sopii mulle kuin nenä päähän.. mutta jos vaihtaisin rotua niin se olisi hieman isompi ja karvan laadultaan pelastuskoiratoimintaan sopivampi. Perroja meillä tulee varmasti aina olemaan mutta ehkä joskus jotain muutakin rotua voin ottaa rinnalle.

7. Saavatko muut ihmiset komentaa koiraasi, jos se esim. lenkillä menee häiritsemään toisia?

Todellakin saavat. Jos vaikka treeneissä koirani eksyy toisen treenaajan sekaan ilman lupaa niin se pitääkin karhata pois. Mutta täytyy sanoa että kun Rommin kin kanssa on pienestä treenattu aina niin että muitakin koiria on yhtä aikaa tekemässä niin eipä sitä toiset edes silloin kiinnosta.

8. Onko koirallasi huonoja ominaisuuksia tai huonoja tapoja, mistä haluaisit päästä eroon?

Vilkku: Häkin vartiointi varsinkin autossa. Rasitavaa..

Rommi: Epävarma pöhinä joskus yksittäisiä vastaantulevia ihmisiä kohtaan. On tosin vähäntynyt iän ja koulutuksen myötä.

9. Onko koirasi tehnyt paljon tuhoja esim. pentuaikana?

Tyttöjen leluja on molemmat pilkonnu ihan kiitettävästi. Lisäksi Vilkku tuunas muutamat kengät uuteen uskoon ja Rommi on jättänyt jälkensä meidän nahkasohvaan. Mutta loppupeleissä mielestäni aika vähän.

10. Hienoin koirasi osaama temppu tai liike?

Mä oon vähän laiska opettaan temppuja.. mutta jos vaikka tokoa ajatellaan niin esim. ruutu tai tottiksen eteenlähetys tai seuruu tai Vilkulla esim. pelastuskoirapuolella ketteryysliikkeet. 

Yleensä sellaiset liikkkeet joiden eteen on tehty eniten töitä ja joissa eniten on ollut ongelmia niin tuntuu hienolta kun koira ne viimein osaa, varmasti. :)

11. Miksi oma koirasi on paras?

Kaksi niin erilaista poikaa sekä luonteeltaan että rakenteeltaan mutta meille niin parhaita! Pennusta meillä olleita niin onhan se suhde niihin eri kuin muihin koiriin. Molemmat toimii mun kanssa tiiminä kun jotain tehdään.. se on parasta!


Meidän kysymykset muille:

1. Ketä karvaisia laumaasi kuuluu? Rotu, sukupuoli, ikä?
2. Miksi olet päätynyt kyseiseen rotuun/rotuihin mitä sinulla on?
3. Koirassasi parasta?
4. Koirasi ärsyttävin piirre?
5. Mitä syötät koirallesi?
6. Olisitko valmis ottamaan lisää koiria? Ja jos niin olisiko rotu sama vai jokin muu?
7. Onko koirasi käynyt eläinlääkärillä muutoin kuin rokotuksilla? Eli onko teillä sairastetu?
8. Mitä harrastatte ja missä määrin koirasi kanssa?
9. Mistä koirasi nauttii?
10. Miten koirasi suhtautuu toisiin koiriin? Uroksiin/narttuihin? Entä eri ikäisiin?
11. Mitä ominaisuuksia haet koirilta? Mitä ominaisuuksia arvostat koirissa jo pentulaatikolla?

 Ja haaste iskee seuraaville: Nova ja Heta, Etta ja Mila, Rosy, Pilkku ja Sisu, sekä Clintan ja Bela

No ei tainnu ihan sääntöjen mukaan mennä, mut kuiteski :)

Kevättää

Aivan selvästi kevättä kohti mennään ja koakausi lähenee kun meidän lampaalta lähti jo turkki. 
Jo voi että miten ihana silkkiturkki siitä taas tuli. <3

Perheen mustalammas joutuu kuitenkin vielä turkkiaan hetken kantaa.. ajatuksenä käydä jossain näyttelyssä tässä kevään mittaan.

Rrraaakaa ruokaa

Mä oon nyt laittanut pojat pääosin raakaruokinnalle. Pari viikkoa ollaan kokeiltu ja pikkuhiljaa alkaa itellekin muodostumaan näppituntumaa että mitä annan ja paljonko ja millon.

Ajatushan lähti siitä että olen jo pari vuotta syötellyt Vilkulle, ja Rommillekin puolen vuoden iästä nappuloita, jotka eivät sisällä viljaa. Ja nehän ovat toimineet todella hyvin. Nappulamerkki on pääosin ollut Taste of The Wild. 
Mutta se hinta kirpasee.. varsinkin nyt kun kaksi karvaasta vetelee sitä napaansa joka päivä. Olen aina mieltänyt raaka-ruokinnan jotenkin työlääksi mutta käytyäni taas Seinäjoella Lakeuden Eräkoirassa sain hyviä vinkkejä ruokinnan suhteen.

Elikkä nyt ollaan menty sillä että aamuinen ateria on lihaisaa luuta (kanan selkärankaa, possun herkkupaloja) tai liharouhetta joka sisältää luujauhoa ja iltaruoka on puoliks nappuloita ja puoliks jauhelihaa, lihapihvejä tms. ja kasviksia tarpeen mukaan. 
Iltaruokaan lisään myös tarvittavat mineraalit ja vitamiinit sekä rasvat.

Luut annan suoraan pakkasesta, samoin rouheen ja pihvit, joten helppoa siltä osin.
Noita nappuloita en halunnut kokonaan lopettaa sillä olen niin tykästynyt tuohon aikaisemmin mainitsemaani merkkiin. Lisäksi reissuissa, varsinkin kesällä, on helpompaa jos voi ottaa nappuloita koirille evääksi.

Mutta aikamoisia rautamahoja Vilkku ja Rommi on. Tuli taas huomattua. Rommista ei edes huomannut että ruokaa vaihdettiin lennosta ja luita alkoi tulemaan joka päivä. Vilkku kolmena päivänä oksenteli suurempia possun luupaloja mutta sen jälkeen senkin maha tottu ja syöntitahti hieman hidastu ettei tartte hotkia. 
Ja molempien mahat toimii edelleen hyvin. Oikeastaan samalla mallilla kuin tuolla nappulalla. Uloste ei ole liian kovaa eikä löysää ja sitä tulee sopivassa määrin. Silmät ei vuoda, korvat ei töhnää, mitä ne eivät toki tehneet tuolla nappulallakaan. Seuraillaan siis tilannetta miltä asiat rupeaa näyttämään kun hieman pitempään on tällä ruokinnalla menty :)

Sellainen hyvä asia tässä on tullut sivussa että eipä ole Romminkaan tarvinnut suolistaa yhtään pehmolelua sen jälkeen kun rupes saamaan aamuisin oikeaa pureskeltavaa luiden muodossa ;D

Rommista tähän loppuun vielä pari "muotokuvaa". Se on sellanen sopivan tykky/jytky paketti ;D

Koulutusviikonloppu

Viikonloppu menikin monenmoisen koulutuksen parissa.
Lauantaina olin itse koulutuksessa ja nyt on luonnetestin koetoimitsijaoikeudet suoritettu. Kunhan vielä kortti tulee joskus postissa.

Sunnuntaina puolestaan olin Vilkun kanssa agilityseuramme LAGU:n järjestämässä PureAgility  koulutuksessa. Koulutuksen meille veti Anders Kronqvist. Mukava oli päästä Vilkun kanssa pitkästä aikaa ulkopuoliselle kouluttajalle aksassakin. 
Varmuutta vain omaan ohjaukseen ja ohjausvalintoihin (ja luottoa koiraan) ja keppikulmien treenaamista. Niin ja takaakiertoon tiiviyttä. Siinä oli kotiläksyt meille. 
Ja sitä Anders kovasti ihmetteli että putken jälkeen Vilkku tuli sokkariin aina väärälle puolelle mua. Vaikka kuulemma mun ohjaus meni ihan oikein.. jotenkin kuulemma epälooginen koira.. :D Täytyypi noita sokkareita siis treenailla myöskin.
Kehua Vilkku sai kontakteista (no A:n kontakti onkin ok, mut radalla ei sitten ollutkaan muita kontaktiesteitä ja niissä on mielestäni vielä tekemistä. Eivät ole niin varmoja kuin A) ja kuulemma pääsääntöisesti ohjauskuviot näytti hyvältä, jopa mun osalta :O

Agilitykoulutuksesta lähdin sitten kovaa kyytiä vetämään omaa arkitottelevaisuusryhmää ja sen perään olikin sitten taas omien toko treenien aika.

Vilkun kanssa tein AVO-luokan liikkeet kisanomaisesti. Ykköstulos olis siitä tullut mutta edelleen näkyy samoja ongelmia kuin vielä syksylläkin. Luoksetulon stoppeihin pitäisi saada nopeutta. Luoksetulossa stopit on todella hyviä lyhyemmällä matkalla mutta sitten kun otan täyden koematkan niin ikävästi valuu.. Ääääh.

Rommin kanssa puolestaan tehtiin seuruuta nyt pelkällä lelupalkalla. Ja siinä päästiin etenemään jo hieman. Tehtiin myös hyppyä, luoksetuloa ja jäävistä seisomista.
Kyllä se siitä, kyllä se siitä.
Ai niin, huomaamatta on tullut treenattua sitten Rommille jo AVO:n kaukotkin valmiiksi :D
Joten tässä onkin nyt sitten hyvin aikaa pilata ne ennekuin avossa kisataan. ;)

Mutta sitä tulisuutta mitä Rommilla taas treeneissä oli.. huh! Kuumeni lelusta niin täysin. Maltti meinasi välillä loppua kesken kun perusasennossa olisi vaan pitänyt istua ja kuunnella liikkurin ohjeita..
Ihana on kuitenkin huomata että vaikka meitäkin on yleensä kolme koirakkoa yhtä aikaa tekemässä omia juttujaan (osa tekee ruutua, osa luoksetuloa, joku seuruuta, jne) niin Rommi ei juurikaan muista piittaa. Joskus saattaa jotain kovempaa kiljahdusta/haukahdusta kääntyä katsomaan mutta muuten tuskin edes huomaa että hallissa on muitakin kuin minä. <3

Tytöt napsi kameralla kuvia kun treenailin tokoa.. täytyypä katella vielä kamera läpi josko sieltä löytyisi kuvaa tänne liitettäväksi.