Rauniotreeniä ja synttärihumua

Rommi pääsi pitkästä aikaa vähän raunioille treenaamaan. Intoa ainakin oli ja ideakin pääsääntöisesti selvillä.
Ihana hännän heiluttaja. <3

Viime lauantaina (21.9.) "juhlittiin" myös Vilkun synttäreitä. Blondimies tuli miehekkääseen 4 V ikään. :)

Blogihaaste: Kesäkuvia

Hiisin emäntä heitti haasteen:
Laita seitsemän kuvaa kesästäsi, selitä kuvat vain yhdellä sanalla ja haasta sen jälkeen seitsemän muuta blogia tekemään sama.

Vaikea oli rajata kuvia mitä tähän laittaisi. Toisaalta taas niistä harrastuksista on vähemmän kuvia.. oikeastaan lähes kaikki on otettu vapaa-ajalla. No käytetään sitten niitä.

Vesikoira

Kalastaja

Patikointi :)

Sukua

Komea

Valio

 

Ystävät <3

Ja haaste näiden kuvien mukana menee kaikille, jotka vain haluaa haasteeseen tarttua! Kerätkäähän siis menneestä (?) kesästä kuvia ja muistoja meille muillekin jaettavaksi.

PEHA-A Hyväksytty :)

Voihan mun rakkaus pakkausta Vilkutinta <3

Saatiin tosiaan pienen soittoepisodin jälkeen paikka Kokkolaan Peko kokeeseen hakuilemaan.
Koe oli 8.9. ja tuomarina Kari Anttonen.

Itseäni meinasi koe jännittää omalla tavallaan sillä olihan se mullekin ensimmäinen hakukoe.  Sen lisäksi että marjastajat oli hakusassa niin oli kyllä ohjaajalla myös koekaytännöt hakusassa. No mutta eipä muuta kuin tulta päin.

Tuomarin puhuttelun ja kaikkien koirien sirujen ja juoksujen ym. tarkastuksen jälkeen arvottiin suoritusjärjestys. Meillehän sitten tuli kokeen viimeinen vuoro. 

Tottiksen suorittajia oli vain yksi ja täytyy myöntää että oli kyllä kiva vaan kettella sivusta taas tottissuoritusta kun omalla kohdalla se oli jo aikasemmin suoritettu. :)
Tottiksen jälkeen sitten suunnattiin maastoon. Tällä kertaa B osan suorittajat menivät ensin (4kpl) ja me A osan suorittajat (2kpl) olimme viimeisiä.

Koirakko toisensa perään tuli maastosta pois suu virneessä; kaikki järjestään läpäisivät kokeen. Se toi itselle vain lisää paineita.. eihän voi olla sellanen tuuri että kaikki maastoon päässeet saavat hyväksytyn.

No viimein koitti oma vuoro. Vilkulla oli nenä auki jo siitä asti kun olin parkkiksella sille etsintäliivin sujauttanut päälle ja koira rupes täpisemään että mennään JO!
Alueen rajalle päästyämme suoritin asianmukaisen esittelyn tuomarille joka sitten toivotti tervetulleeksi. Vilkun laitoin paikkamakuuseen ja itse rupesin kuuntelemaan tehtäväantoa ja katsastamaan karttaa.
Tuulesta ei tällä kertaa ollut mitään apua sillä haavan lehtikään ei värähtänyt.. joten tein sitten suunnitelman pelkästään maaston perusteella. Ilmoitin tuomarille käyttäväni kahta etsintälinjaa ja kysyin kuinka siirtyminen linjalta toiselle tulee suorittaa. Tämä tuomari halusi että kierrämme alueen ulkopuolelta n. 5-10 metrin päästä aluuen rajasta, koira hallinnassa. Asia selvä ja sen enempiä kyselemättä sitten saimme luvan aloittaa etsinnän.

Vein sitten Vilkun ensimmäiselle linjalle, koira irti ja lähetys kohti nurkkaa "ukolle". Vilkku etenikin hienosti.. 10 metriä.. jonka jälkeen otti tiukan kurvin oikealle ja lähti etenemään aikomaani linjaa pitkin. Kerkesin jo manata itsekseni että pirulainen, lähtiköhän jotain jälkeä pitkin mutta n. 30 metriä edettyään katosi isomman kiven taakse missä alkoikin ilmaisu! Nostin käden ilmaan ja luvan saatuani tarvoin koiran vierelle.

Koira haltuun joka oli hieman haastavaa sillä aluksi Vilkku jatkoi vaan ilmaisua ja sitten kun sain sen ymmärtämään että riittää kiitos, niin sen jälkeen piti pariin otteeseen nousta tarkistamaan maalimiestä että joko se palkka sieltä tulee.. No sain kuitenkin kyseltyä maalimiehen voinnit ja muut asiaan kuuluvat jutut, jonka jälkeen palattiin linjalle.
Eipä sitten muuta kuin homma jatkumaan uusi lähetys vastakkaiselle puolelle. Tällä kertaa Vilkku lähti ja uppos hienosti syvälle. Sen verran syvälle että näköyhteys koiraan katosi. Ajattelinkin että tekeepä hyvää pistoa ja etenin hieman linjalla mutta yhtäkkiä alkoikin kuulua taas ilmaisua jostain kaukaa! Vilkku oli sitten saanut hajun ja edennyt alueen vastakkaisessa nurkassa olleelle maalimiehelle!! Että todella syvä pisto oli ;D

Eihän siinä sitten muuta kuin lähettiin tarpomaan siihen suuntaan mistä haukku kuului. Juostahan ei saa, joten etenin vain reipasta kävelytahtia. 

Jälleen tuomarin luvasta koira haltuun maalimiehellä ja asianmukaiset esittelyt ja muut repertuaarit "ukon" kanssa.

Palattiin takaisin linjalle, mistä lähdin maalimiestä kohti ja kysyin ihmeissäni tuomarilta että mitäs nyt? Koskaan ei nimittäin ollut ollut puhetta kenenkään kanssa että kuinka tässä tilanteessa toimitaan. Loppuuko koe siihen kun maalimiehet on lötynyt vai miten?
Onneksi tuomari oli ystävällinen ja ymmärsi ensikertalaista. Hän kysyi että olenko mielestäni suorittanut tehtävän? Sanoin että niiltä osin että kadonneeksi ilmoitetut kaksi marjastajaa on löytynyt mutta aluetta ei ole tutkittu loppuun. Tuomari ilmoittikin että hän kehottaisi jatkamaan.

No niinhän me sitten jatkettiin suunnitelman mukaisesti koko alue haravoiden. Aina kun Vilkku tuli mun luo niin lähetin sen uudelle pistolle. Tosin Vilkku meni kyllä teki aika itsenäisesti tuota etsintää.. eteni kyllä siihen suuntaan kun lähetin jonkun matkaa mutta sitten kävi tarkistelemassa hajua, jos toistakin. Saattoi tehdä pitemmänkin lenkin kuin sen ihanteellisen pk tyylisen piston.. ;)

Kun oltiin alue koluttu läpi (taas vauhdikkaasti.. 11 min) niin otin Vilkun haltuun ja ilmoitin tuomarille että tehtävä suoritettu.

Heti sen perään tuomari kertoikin arvostelunsa:
Koiran maalimiestyöskentely ja ilmaisu ERI (tästä tykkäsi kovasti)
Ohjaajan työskentely EH tai ERI (en muista tarkkaa mutta ensikertalaisena olin erittäin tyytyväinen)
Koiran ohjattavuus T eli tyydyttävä

Tuomarin mielestä koira oli hieman liian itsenäinen ja itsepäinen :D  joten siksi ohjattavuudesta tuli tyydyttävä. Tämän tuomarin mieleen tuntui olevan enemmän täysin pk-tyylisin pistoin suoritettu alueen haravointi kuin vapaampi partiointi. No mutta loppuarvosanaksi siis tyydyttävä eli Hyväksytty :)

Taas ollaan siis yhtä kokemusta rikkaampia ja voin yhtäkkiä todeta että mulla on nyt kahden lajin Hälykoira!

Viimeinen treeni

Eilen oli varmasti rankin hakutreeni ikinä.. Toisaalta se oli samalla myös onnellinen treeni.

Rankin, koska treeni oli Robin,13-vuotiaan holsku vanhuksen viimeinen tehtävä, jonka päätteeksi Robi päästettiin etsimään maalimiehiä ikivihreisiin metsiin.

Onnellinen, koska ihminen oli järjestänyt raakkaalle ystävälleen viimeisen tehtävän sen harrastuksen parissa jota koira on tehnyt ja rakastanut koko pitkän elämänsä. Robi sai siis nukahtaa onnellisena tiedettyään että työt oli jälleen kerran suoritettu loppuun asti, onnistuneesti.

Vaikka Robin takapää ei meinannut enää edes kantaa ja sitä viimeisessä treenissä autettiin välillä pystyyn, sillä oli vain yksi päämäärä minkä se hoiti loppuun pelastuskoiran arvokkuudella ja sitkeydellä. 

Kiitos Robi monista hienoista treeneistä mitä viime vuosiin on mahtunut! Olet opettanut mitä pelastuskoira parhaimmillaan voi olla! <3

Viimeinen ukko

<3

Pelastusjäljellä, PEJÄ-A Hyväksytty!

Heinäkuisen epäonnistuneen PEJÄ:n maasto-osuuden jälkeen sain onnekseni uuden mahdollisuuden tälle kaudelle. Kävimme siis Vilkun kanssa la 31.8. Hämeenlinnassa asti tarkastamassa sikäläisiä maastoja.
Tässä välissä olin ehtinyt ottaa kolme motivointijälkeä Vilkun kanssa ja ne selkeästi tuotti tulosta. 

Arvonnassa saimme viimeisen jäljen, joten ei muuta kuin odottelemaan omaa starttivuoroa.

Maastoon startattiin ihan hyvillä mielin. Tosin edellisen päivän treenin huono esineilmaisu vähän paino takaraivossa. Vilkku nimittäin perjantaina tekemälläni lyhyellä jäljellä ilmaisi kolmesta esineestä vain yhden..

No oma osuus alkoi ja koira janalle. Janan alussa hieman hetsasin koiraa ennen lähetystä ja se toimi Vilkulle hyvin. Vilkku lähti hyvin suoraviivaisesti eteenpäin ja vähän janan puolenvälin jälkeen otettiin tiukka kurvi vasempaan. Tuomarin suusta ei kuulunut mitään eli lähdimme suoraan oikeaan suuntaan. Loistava jana! Varmaan paras Vilkun tähän mennessä tehdyistä ja onneksemme se nyt osui kokeeseen :) Janatyöskentelystä arvosana olikin ERInomainen.

Vauhtia oli Vilkulla enkä sitä paljoa jarrutellut. Ensimmäisen esineen löytyminen tuntui kuitenkin kestävän.. Yhdessä vaiheessa hypättyään kaatuneen puunrungon yli Vilkku palasikin takaisinpäin ja alkoi pyöriskelemään rungon läheisyydessä. Samalla silmiini osui eka esine suoraan rungon alla. Otettiin sitten sillä esineellä vähän taisteluleikkiä nostaakseni esinemotivaatiota. Ja se olikin hyvä ja Vilkulle erinomaisesti toimiva juttu. Jäljestys jatkui siitä aika suoraviivaisesti jäljen päällä. Välillä mentiin hakkuuaukealla ja väliin aikasta märissä paikoissa. Toisaalla taas rämmittiin tiheämmässä kuusikossa.
Kulmat tunnistin hyvin sillä Vilkku tekee tyypillisesti pienen piston kulman taakse, palaa sitten takaisin ja jatkaa kulmalta matkaa oikeaan suuntaan. 
Loput esineet Vilkku ilmaisikin oikein hyvin ja kaikilla otettiin vähän taistelua :)
Harhasta mulla ei ole kuin pieni aavistus. Yhdessä kohdassa Vilkku teki pienen, muutaman metrin piston jäljen sivuun, palasi jäljelle ja jatko matkaa. Toden näköisesti siinä oli harha.

Yhtäkkiä taas matka katkes kuin seinään kun Vilkku sai hajun maalimiehestä. Eikä siinä sitten kauan enään nokka tuhissut kun maalimies kohdattiin. Pari nuuskaisua maalimiehestä ja sitten alkoi ilmaisu. Annoin Vilkun haukkua hetken ennen kuin otin sen hallintaan ja alettiin kyselemään maalimiehen vointia. :)

Lopputulemana siis löysimme 4 esinettä (EH), loistava jana (ERI), ja yhtä loistava maalimiestyöskentely (ERI). 
Ilmeisesti ekasta esineestä olimme paahtaneet ohi mutta tällä kertaa nuo neljä riitti :) Ja ainiin, aikaa tuohon kilometrin jäljen tarpomiseen meni kaiken kaikkiaan 12 minuuttia.. :D

Tulipas tarina vaikka asian olisi voinut ilmaista näinkin lyhyesti: PEJÄ-A HYVÄKSYTTY!