Kun antaa pikkusormen..

Niinhän tässä pian huomaa käyneen. Nimittäin VaPePan toiminnan osalta.

Meillä on E-P:n pelastuskoiraryhmässä tällä hetkellä useita henkilöitä joilla koira ei vielä ole hälytasoinen. Itseni mukaanlukien. Ja jos hälyjä tulee niin kaikki vapaaehtoiset eivät mahdu edes peesarina mukaan hälytyksiin.

Lisäksi alueelle ollaan kaivattu erityisesti maastoetsintään paneutunutta ryhmää joilla olisi sekä etsintätaktiikat hallussa että koulutusta johtotehtäviin.  

Joten siitä se ajatus sitten lähti VaPePa-johtajan ideasta..  EPET

Kuulumisia kuukaudelta

Oho. Missä välissä kuukausi ehti hujahtaa edellisestä kerrasta kun täällä kirjottelin.
No eipä meillä mitään ihmeellistä ole taphtunut.. vielä ;)

Rommin kanssa olemme aktivoituneet tokon saralla ja käyneet treeneissä vähintään kerran viikossa.
Pikkumies on kerrassaan niin mainio tokokaveri. <3 Treenikaveritkin ovat sanoneet että huimaa vauhtia on edistytty. No ainakin seuruu on mennyt eteenpäin. Haahuilut on jäänyt vähemmälle kun vaan ymmärsin kertoa Rommille että "ei kuule se oo sitä mitä halutaan". Niinpä. Mistäs sitä pieni koira tietää mitä siltä halutaan ellei ohjaaja sitä sille kerro..
Tokossa siis treenaillemme avoimen liikkeitä sekä samalla ruutua ja tunnaria. Ohajattua on tehty vasta pari kertaa mutta vähän kuitenkin maisteltu jo sitäkin. 

Vilkun kanssa puolestaan ahkeroimme etsintäharkkojen saralla. Kerta viikkoon on tehty erilaisia etsintätreenejä. Vilkulla on mielestäni kaikki muu hyvin kohdallaan. Nyt vaan parannetaan vielä hallintaa. Eli vähän itsepäinen kaveri tuo on etsinnöissä. Kun hajun saa niin sitten mennään.. korvat jää jonnekkin matkalle.. :p
Eli ajatuksena olis se että kun saa hajun, merkkaa sen ja kysyy multa sitten lupaa saako mennä. Tämä on varsinkin oikeissa tehtävissä usein tärkeää. 
Rommillekin olen nyt alkanut ilmaisua opettaa. Ja haukkuun nyt lopulta päädyttiin :)

Vilkku pääsi myös lainakoiraksi agilitytreenihin Riikkikselle. Ja voi sitä vauhtia ja tekemisen riemua. On se harmi että aksailu on jouduttu varsinaisesti lopettamaan toisen kynsien takia. Ja menihän siitä edellisestä kynsiepisodista jo pari kuukautta.. nyt juuri on taas yksi kynsi irti ja Vilkku ontuu. Ja näyttää siltä että ilman antibiootteja ei taaskaan selvitä ja taitaisi kipulääkkeetkin olla poikaa :(

Tässä joutuu jo kohta miettimään onko koira enemmän kipeä kuin terve.. :(

Mutta loppuun piristykseksi muutama kuva. Hauskaa joulunalus aikaa kaikille! :)

Synttärisankari tokoilee

Meidän pentu, ihqu Rompula - Rumpali - Rohmutti eli Rommi täyttää tänään 2v!!
Taas pitää todeta se perinteinen että "Mihinkä tää aika on kadonnut!" 

Itse asiassa muistin nuo synttärit vasta tänään kun olimme tokokisoissa ja siellä tuli puheeksi Rommin ikä. 

Hieno pörrötin on pojasta kasvanut monella lailla. Aina niin iloinen ja leikkisä häärääjä, joka on varustettu isolla sydämmellä. <3
Rommi on todellinen on/off kaveri. Kotona varsin rauhallinen mutta työntekoon heti valmis kun tilaisuus tulee.
Lasten kanssa se on ihan ehdoton kaveri ja muutenkin ihmiset ja toiset koirat on Rommista mukavia. 

Tänään siis sattumalta synttäripäivänä osallistuttiin tokokokeeseen.
Lähdettiin asenteella että pessimisti ei pety ja se toimi (taas) ;)

Tuloksena siis ALO1, pistein 170 ja sijoitus 3/12!
Suht hyvin sain pidettyä paketin kasassa (siis itseni..) vaikka jostain syystä jännitin ja hermoilin ihan liikaa. Ja Rommi kyllä sen huomasi, sillä se näky varsinkin liikkeiden väleissä siinä että perusasentoihin tulo oli vähän nihkeää.

Tuomari oli Jaana Tala ja pisteet seuraavat:
Luoksepäästävyys - 10
Paikalla makaaminen - 10
Seuraaminen kytkettynä - 8
Seuraaminen taluttimetta - 8,5
Maahanmeno seuruussa - 7
Luoksetulo - 9
Seisominen seuruussa - 6
Estehyppy - 9
Kokonaisvaikutus - 9

Molemmissa jäävissä pisteet väheni alun seuruu osuuksista sillä juuri ennen pysäytys käskyä Rommi hairaantu kauemmaksi ja jouduin pyytämään sen ensin sivulle ja sitten vasta pääsin antamaan käskyn. Itse pysähtymiset ja paikalla pysymiset meni oikein hyvin.

Seuruuseen siis pitää panostaa kovasti lisää.

kuva: R-M Kivisaari

kuva: R-M Kivisaari

  Laitetaas vielä linkit liikkeisiinkin. Ekassa pätkässä luoksepäästävyys ja paikkamakuu toisessa muut liikkeet. Ainoastaan hihnaseuruu puuttuu. 
Karseeta kattottavaa.. ohjaaja käyttäytyy niinkuin ei ois ikään koiraa kokeessa ohjannu.. 

Rommi näytelmissä

Sillä aikaa kun minä huristelin Espanjan maalla pyörähti Rommi Seinäjoen KV:ssa Riika-Maarian ohjauksessa.

Kuulemma hyvin oli mennyt tältä parilta reissu mutta enpä muuta epäillytkään. :) Kiitos vielä Riikkis Rommin taidokkaasta handlaamisesta!!

Tuomarina oli  Leila Kärkäs ja harjoistusarvostelijoina oli Markku Kipinä ja Marjatta Pylvänäinen-Suorsa, eli kovasti oli käsiä koiria kopeloimassa.

Rommin tulos oli EH, NUK2 seuraavalla arvostelulla.

"Hyvät mittasuhteet omaava uros, jolla miellyttävä luonne. Hyvä kallo, hieman kapea kuono. Hyvä kaula ja ylälinja. Takaosa saisi olla vahvempi ja voimakkaammin kulmautunut. Sopivat etukulmat ja luusto. Hyvä rintakehä, hieman pitkä lanne. Hyvä sivuliike, edessä löysyyttä ja takaa hieman kapea. Karvapeitteen laatu ok, nyöriintyvä."

Mielestäni hyvin Rommin rakennetta kuvaava arvostelu. Ja itseäni lämmitti eniten tuo kommentti luonteesta! <3

Nyt on sitten Rommilta lähteny turkki! 
I H A N A A A! :D

Espanjan maalla

Olipahan kerrassaan ainutlaatuinen reissu!

Matkasimme siis Rommi kasvattajan Johannan ja hänen tyttärensä Anniinan kanssa Espanjaan muutamaksi päiväksi.

Määränpäässä meitä odotti varsin koiramaiset tunnelmat sillä pääsimme isäntäväkemme opastuksella seuraamaan poliisin huumekoirien työskentelyä ja koulutusta. 
Lisäksi vierailimme paikallisella eläinlääkäriasemalla ja mm. saimme seurata ongelmakoirakouluttajan työskentelyä.

Tottakai matkaamme mahtui myös ruokailua espanjalaiseen tapaan ja shoppailua suomalaiseen tyyliin ;)

Reissun vielä kruunasi kaksi natiaista jotka matkasivat joukossamme Suomeen. :)

Ja minkälaisia pentuja sieltä tulikaan. :) Ei sitten tippaakaan haitannut edes ison lentokentän hälinät, kolinat ja ihmisvilinät. Kertaakaan ei kumpaakaan pelottanut eikä aristeltu mitään. Ihmiset on ihan pop ja toiset koirat myös. Mielenkiintoista seurata mitä näistä ipanoista kasvaa :)

Muutenkin perrot joihin pääsimme tutustumaan olivat todella upeita. Sosiaalisia, toimintakykyisiä ja rohkeita tapauksia. Ja tietenkin se työinto mikä näistä otuksista löytyy. <3
Yleisesti perrot olivat siellä rakenteeltaan korkeampia ja lyhytselkäisempiä kuin täällä Suomessa. Rakenteeltaakin siis hyvin minun makuuni.

Rantalenkillä mukana pennut, viisi aikuista perroa ja yksi sakemanni.

Aurora ja Borealis kotirannalla

Tyypillinen vuoristokoiran rakenne. Korkearaajainen ja sporttinen

Tyypillisempi rannikkokoiran rakenne. Matalampi, massiivisempi ja pitempiselkäisempi.

Alkulämmittelyä ennen kuin päästään hommiin :D

Huumekoira työssään. Tämä ilmaisi kaivamalla. Vaihdekepin alta rakenteista löyty saalis.

Jostain haju tulee. Saalis piilotettu bensatankkiin.

Vähän leikkiä palkaksi. Taistelutahto: erittain kova!

Tämänkin kaverin olisin voinut tuoda mukanani kotia ;) Upea uros sekä ulkonäöltä että luonteeltaan

Terveydeksi!

Vilkun kynsiongelmista on monet kyselleet kuulumisia, joten tässä hieman päivitystä.

Kun alkuvuoden kynsien lähtöjen jälkeen saatiin ongelmat kuriin mentiinkin pitkästi hyvällä mallilla. Kevät ja kesä oli ok, päästiin taas harrastusten ja kisojem makuun kunnes pari päivää ennen rauniokoetta (15.9) Vilkku alkoi voimakkaasti nuolemaan toista takatassuaan ja tarkemmalla syynäyksellä huomasinkin yhden kynnen kuoren taas irronneen.

Rauniokoe jäi siis väliin.

Se yksi kynsi lähti ja muut näytti ihan ok:lta kunnes taas viikko sitten alkoi voimakas etutassun nuoleminen. Seuraavana päivänä jo onnuttiin ja taas huomasin kynsikuoren irronneen.

Varasin sitten samalle päivälle (1.10.) ajan eläinlääkärille että voisi katsoa jos tarttee kuuria.
Käytiin nyt eri eläinlääkärillä kuin edellisellä kerralla.

Vilkku rauhoitettiin jotta kynnet päästiin kunnolla tutkimaan ja se irronnut kansi irroittamaan. Tällä kertaa eläinlääkärin kommentit olivatkin yllättäviä. Kokenut eläinlääkäri totesi että hänen mielestään näissä kynsissä ei ole mitään sairautta.. Hän sanoi että paljon pahempia on yleensä oikeat kynsiongelmat.

Kynnet on sileät pinnaltaan ja hyvän näköiset, ainoastaan hieman hauraan rakenteen omaavat. Ell kyseli mitä harrastamme, onko koira kova kaivamaan, jne. Kuullessaan harrastuksistamme ja Vilkun innosta kaivaa lähes päivittäin hänen mielestään ainut ongelma on hieman hauras kynsirakenne.

Vilkulla on kuulemma oikein hyvä, tiivis tassurakenne ja lyhyet ytimet. Kotikonstina siis pitää kynnet todella lyhyinä. Nyt kuulemma varsinkin etutassuissa oli varaa hyvin lyhennellä.

Nuoleminen ja ontuminen johtuu siitä että kun kuori irtoaa, väliin menee likaa ja bakteereita joka tulehduttaa kynnen.

Nyt siis syötiin antibioottikuuri tuohon tulehdukseen ja nyt näyttää taas muut olevan ok.

Että näillä mennään ja porskutellaan taas eteenpäin :)

Pekoetsintä A-kurssilla

Viikonloppu vierähti palveluskoiraliiton järjestämällä Pekoetsinnän A-kurssilla Kouvolassa.
Olimme toinen ryhmä, jolle kyseistä kurssia järjestettiin. Tavallaan siis vielä koeryhmää.

Pari tiivistä päivää vierähti mm. hajujen, etsintämenetelmien, henkisten asioiden, koiranhuollon, viestiliikenteen, dokumentoinnin, etsittävän kohtaamisen ja kummelin ;) parissa.

Paljon paljon naurua, välillä kyyneliä. Mahtava viikonloppu kaiken kaikkiaan.

p.s. muistakaa huoltaa koirat ;)