Jäljellä ;D

Niin, mitäs sitä koira nenälleen voi.. Vilkku ainakaan.

Oltiin tosiaan Juhannuksena Pallaksella patikoimassa pientä lenkkiä. Pääsääntösesti kulettiin niin että mies meni eeltä ja mä tulin koirien kanssa perästä. 
Mutta kun pallaksen päällä sattumoisin vaihdettiin järjestystä niin huomasin kohta että Vilkkuhan menee jäljellä.

Tuuli oli laella kova, olimme pilvien keskellä joten näkyvyys aika huono ja edellinen porukka oli mennyt pari tuntia aikasemmin..

Mutta eipähän tarvinnut näköjään murehtia mistä reitti menee kunhan vaan lompsutti koirien perässä. 
Videosta näkee miten Vilkku jäljestää menemään ja Rommi kulkee ilosesti mukana.

Lomalla ja kokeissa :)

Kesäkuussa siis lomailin kolme viikkoa ja koiratkin kutakuinkin saman verran :)

Rommi MH-Kuvaus
Kesäloman aluksi kävin Rommin kanssa MH-kuvauksessa. Kuvaajat, järjestäjät ja paikka oli sama kuin Vilkulla. Ajelimme siis aamulla aikaisin kohti Mustasaarta Rommin kanssa sillä aikamme oli päivän ensimmäinen.

Heti autosta ulos päästyämme Rommi rupesi säpsimään jotain parkkipaikan vierellä olevaa juurakkoa kun se ohi kulkiessa pisti sitä kylkeen. Ajattelin että kylläpäs näyttää hyvältä jos tälläinen mörköpäivä on heti aamusta..

No kävimme ilmoittautumassa ja siru tarkistettiin pojalta. Sen jälkeen suunnistimme kohti rataa.

Rommi otti vieraat ihmiset vastaan hyvin, hieman pidättyväisesti, mutta antoi käsitellä. Leikkiin lähti kiihkeästi mukaan mutta toimitsijan outo hyppely paloletku kädessä oli kuitenkin outoa.. :) Sille piti haukkua mutta kun toimitsija pysähtyi ja lopetti leikin niin Rommi kävi varastamassa paloletkun kädestä :D
Toimitsijan mukaankin Rommi lähti reippaasti vähän aina pysähdyksissä katseli että kukas sä muuten oot mutta kun matka jatkui niin taas häntä heiluen mentiin.

Toimettomana olo 3 minuuttia ei Rommia haitannut. Hyvin rauhallisesti se istuskeli ja välillä haisteli ympäriltään.

Vieheellä seurasi tarkasti mutta enempää se ei kiinnostanut ensimmäisellä eikä toisella kerralla.

Etäleikkijä oli kuitenkin hieman outo. Lähelle meni haukkuen häntä pystyssä mutta ei kuitenkaan suostunut menemään etäleikkijän luokse itse. Yhdessä kun käytiin miestä moikkaamassa niin tuli kuitenkin haistelemaan. Silti itse tilanteessa oli Rommista jotain outoa, ihmiseen ei sitä osannut yhdistää vaan katseli vähän ihmeissään ympärilleen että mitä täällä metsässä oikein tapahtuu.

Sitten mentiin haalarille. Nopea reaktio ja tuli haalarille kun olin haalarin vieressä kyykyssä ja houkuttelin Rommia. Reippaasti sitten kuitenkin haisteli haalaria. Silti taas jäi Rommille selvästi olo että tää on tosi outo paikka.. ! Ohitukset ihan ok.

Seuraavana oli räminälaite. Taas nopea reaktio ja Rommi lähti paikalta hetken matkaa parkkipaikan suuntaan. Tuli sieltä takaisin ja katteli ympärilleen taas että MITÄ täällä tapahtuu! Itse räminälaitetta ei pelännyt vaan tuli haistelemaan mutta pälyili ympärilleen epäluuloisena. Ohitukset taas ok. Räminälaitteeseen ei reagoinut ohituksissa.

Seuraavaksi mentiin haamuille ja mennessä jo huomasin että Rommin häntä oli laskenut ja sen olo oli epävarma. Haamuilla istui kuitenkin pitkän aikaa mun edessä ja tuijotteli vuoron perään molempia haamuja. Välillä taisi tulla haukahduksia. Sitten kun haamut oli noin viiden metrin päässä Rommi totesi että nyt olis hyvä aika mennä mamman syliin. Mutta kun en voinut koiraan reagoida niin totesi että lähden sitten pois. Haamut vedettiin loppuun mutta koska Rommi ei suostunut tulemaan alueelle takaisin enkä saanut sitä kahden minuutin kuluessa kiinni niin kuvaajat keskeyttivät kuvauksen.

Eli nuori, mörkövaiheessa oleva uros koki tilanteen kokonaisuudessaan niin oudoksi että sen oma ratkaisu oli taistelun sijaan poistua paikalta. 
Rommis siis ei omassa mielessään osannut hallita kokonaistilannetta ja kun minäkään en sitä saanut sen puolesta tehdä niin paras ratkaisu oli lähteä pois. Se kun ei selvästi osannut kohdistaa tapahtumia mihinkään yksittäiseen kohteeseen vaan kokonaisuudessaa tilanne oli outo.

No kävin sitten kuuntelemassa kuvaajien puheet ja sen jälkeen lähdin lenkittämään Rommia. Autosta pois tullessaan poika oli taas kuin ei mitään.. häntä pystyssä ja iloisesti heiluen lähettiin kävelemään. :)

Tuomarit ihailivat mun ja Rommin "symbioosia" ja kehuivat että koira toimii erittäin hyvin kun tietää saavansa multa tuen. Meidän yhteistä kieltä oli kuulemma mukava seurata. Nämä MH-kuvauksissakin vastaantulleet tilanteet ovat kuitenkin erilaisia mitä meille tulee vastaan arkielämässä ja eri harrastuksissa kulkiessamme. Ja kun ikää tulee pojalle lisää niin itsetuntokin kasvaa koko ajan. Hyvä kuitenkin tietää että Rommi ei ainakaan käyttäydy agressiivisesti jos vastaan tulee sille epämiellyttävä tilanne.

Onneksi Rommi ei kohdistanut epämiellyttävää oloa ihmisiin vaan ihmiset on sen mielestä edelleen mukavia rapsutuskoneita, joita on kiva pussatakin kun tutuksi tullaan. 


Lapin matkaa
Juhannuksen vietimmekin sitten Muonion kupeessa nauttien lapin tunnelmasta. Yhtenä päivänä kävimme Ilkan ja koirien kanssa patikoimassa Pallaksen tuntumassa n. 20 kilometrin lenkin. Mukavasti pojatkin jaksoivat reissun kävellä.

Juhannuksen aikana yövyimme myös Vilkku ja Rommi pääsivät ensimmäistä kertaa yöpymään teltassa. Hyvin tuli uni silmään kaikille :)

Parikymmentä kilsa patikkaa ja rantaleikit päälle saa unen tulemaan missä vaan.

Rommi sammu puolestaan kanervikkoon

Retkeilijät aamuauringossa

Kalastus kuului tietenkin kuvioon. Tätä yhtä innokasta apulaista sai vaan komentaa koko ajan pois vedestä.. sen verran tarkasti piti pitää silmällä ettei isännältä vaan pääse kalat karkuun.. :D

Kalastajan apuri

Tokon joukkue SM-kisat

Kesäkuun lopulla puolestaan suunnistimme IKKJ:n porukalla kera kahden joukkueen kohti tokon joukkue SM-kisoja. Itse toimin molemmissa joukkueissa joukkueenjohtajana ja Rommin kanssa varakoirakkona alemmissa luokissa.

Loistava reissu ja mukava päätös ahkeraan treenikauteen. Joukkueidemme loppusijoitukset olivat 6/70 ja 39/70. Loistavia esityksiä siis joukkuelaisilta! Tässä lopulliset joukkuetulokset: TULOKSET
(joukkuemme löydät listasta nimellä Ilmajoen Metsästysseura 1 ja 2)

Joukkuelaisten/treenikavereiden tuloksia viikonlopulta mm.
Liis ja Huti VOI1, 3. sija, TK3
Heidi ja Jiri VOI1, 5. sija, TK3
Maija ja Elli AVO1, TK2
Lenita ja Oiva ALO1 TK1
Niina ja Siida ALO1
Ja kaikki loputkin tekivät tiukkaa tulosta.

Metsästysseuran joukkuelaiset, metsästyspaitoineen.. taustalla hyvin naamioitu metsästysmaja.. ;D

Agirotu


Tapahtumia on niin että meinaa jo osa unohtua..
Saimme siis hienosti kasattua Etelä-Pohjanmaan Espanjanvesikoirat ry:n kautta joukkueen agirotuun. Joukkueemme osallistui kilpaileviin makseihin (ollen muuten maksien ainut perrojoukkue).
Tuloksesta nyt niin väliä mutta hauskaa oli!! :D Vilkun kanssa oli agilitystä pieni tauko joten arvashan sen mitä se tekee kun radalle päästiin... putkia piti mennä ensin koko rahan edestä.. Mutta kutos esteestä lähtien rata sujuikin sitten virheittä.

Joukkueemme tulosta ei olla saatu vielä lopulliseen muotoon koska järjestäjä on kadottanut osan tiedoista.. Täällä kuitenkin maksien virallinen (vajavainen..) tuloslista.


Rata muuten näytti tältä: 

Villku MEJÄ-koe 10.7. VOI1 pistein 45/50

Sitten vielä viimeiseksi kuulumisia MeJä rintamalta. Tai no tuossa otsikossahan tuo jo olikin. Eli toinen ykköstulos nyt sitten metsästetty! Hienosti meni koe kaiken kaikkiaan. Nenä toimii joten mikäs siinä. Ensimmäistä kertaa näin että Vilkku rupes paria makuuta raapimaan ja taisi sieltä yhen veriklöntin syödäkin.. yäk. Tuomarina oli Toni Tunkari. Nyt sitten pitäisi metsästää sauraavaa koepaikka

Nyt sitten seuraavaksi onkin kuvioissa ihmisjälki sillä suuntaamme Vilkun kanssa PEJÄ-A kokeeseen vielä tässä heinäkuussa. Ja mua niiiiin jännittääääää :/ Vaikka tiedän kyllä että ihan sillä perus Vilkkumaisella suorituksella sekä tottis että maasto pitäisi mennä läpi, niin eihän sitä kuitenkaan koskaan tiedä mitä kokeessa tapahtuu.. pitäkää peukkuja!!

Kuulumisia kiireiseltä keväältä

Sen verran on ollut kiireitä kevät ja alkukesä että päivitykset laahaa pahasti perässä. Ollaan tässä ehditty kisaillakin jos jonkinmoista :)

Vilkku on käynyt mejä-kokeessa josta VOI2 pistein 33 sekä kahdessa agilitykisassa joista toisesta 5,hyl,hyl ja toisesta 5 ja hyl.
Mejä:ssä otti hukan viimeisellä kulmalla siksi tulos tippui kakkoseen. Muutenkin oli tosi kuiva keli ja maasto oli meillä pääsääntöisesti jakaläpintaista kalliota.. Haastetta siis piisas. :) Siihen nähden hyvin teki hommia.
Agilityssä puolestaan nuo vitosen radat ovat olleet todella lähellä nollaa. Esim. toinen vitonen tuli kun eka rima tippu (60 rimat, joten varmaan hieman yllätti koiran). Pari hyllyäkin on ollut hilkulla nollaa. Ihan omasta ohjausvirheestä tapahtuneita hyllyjä ovat olleet.

Rommi taasen on korkannut tokoilut tuloksella ALO3 pisteet oli 117. 
1. Luoksepäästävyys - 9 (nousi seisomaan)
2. Paikalla makuu - 8 (kaksoiskäsky maahan mennessä, viereinen juoksunarttu vei vähän huomiota..)
3. Seuraaminen kytkettynä - 7,5 (muuten hyvää mutta ajoittain unohti tehtävänsä..)
4. Seuraaminen vapaana - 7,5 (sama kuin edellä..)
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 0 (hairahtu juuri ennen käskyä mun eteen haistelemaan jotain.. meni sitten kyllä maahan mutta oli siinä vaiheessa häntä menosuuntaan :P)
6. Luoksetulo - 6 (jäi ja pysyi hyvin, hyvä vauhti tullessa, mutta meni mun ohi ja jouduin antamaan uuden käskyn sivulle)
7. Seisominen seuraamisen yhteydessaä - 7 (hmm, mitähän tässä tapahtu, en muista)
8. Estehyppy - 0 (ei lähtenyt hyppyyn kolmannellakaan käskyllä.)
9. Kokonaisvaikutus - 7 (tekeminen välillä unohtui ja otti jonkin verran häiriötä)

Parempiakin suorituksia oon nähnyt Rommilta. Esim. jos olisimme menneet aikaisemmin keväällä jo kisoihin niin uskoisin että ykköstulos olisi tullut. Nyt juuri on Rommilla kova mörkövaihe päällänsä ja se näkyy kaikessa tekemisessä. Voi siis olla että kisailuista pidämme nyt pientä taukoa ja odotamme mörköilyn ohi menemistä.

Agilitykoutsausta a la Sanna Kobylin

Oman yhdistyksemme (EPEVK) agilityviikonloppua vietimme 18.-19.5. Seinäjoella Sanna Kobylinin opeissa.
Taas oli Sanna tehnyt meille sellasetkin radat että pisti kyllä meikäläiseltä kädet ja jalat ja pään mukavasti sekasi.. vauhdista puhumattakaan..!

Kaiken kaikkiaan siis jälleen loistavia oivalluksia ja mielenkiintoisia kokeiluja kuinka hyvin Vilkku lukeekaan mun ohjauksia.. ja lukeehan se. Siinähän se ongelma (ja toivottavasti joskus autuus) onkin. Kokemattomanakaan ohjaajana virheisiin ei ole varaa..

Vilkku on loisto agilitykoira, se on kuuliainen, sillä on vauhtia, sillä on kovuutta ja se irtoaa niinkuin pitääkin. <3

Viikonlopun jäljiltä treenilistalle meille tuli A:n takaaleikkausta ja pimeitä putkikulmia. Eli takaisin perusteisiin.. :D

Näiden viikonloppujen mukavaa antia on myös saunanvietot isolla porukalla jutellen päivien radoista ja jakaa kisakokemuksia toisten perroihmisten kanssa.

Kiitos siis kaikille osallistujille ja erityisesti isoo kiitos Sannalle!

Meillä tokoillaan :)

Muutama loistava otos meidän helatorstain kokeenomaisista tokotreeneistä. Kaikki kuvat kiitos Jonna !!

Paikkis ALO, Rommi taaimmaisena (kuva: Jonna Löytynoja)

Vapaana seuruu (kuva: Jonna Löytynoja)

Luoksetulon startissa riittää ainakin voimaa! :D (kuva: Jonna Löytynoja)

Hyppy ALO (kuva: Jonna Löytynoja)

Ja kehästä pois palkalle. (kuva: Jonna Löytynoja)

Vilkku hyppy AVO. (kuva: Jonna Löytynoja)

Vilkku mejä VOI1

Vilkunkin kanssa päästiin starttaan mejä-koe kausi. Ja hienosti startattiinkin sillä tulokseksi tuli VOI1 pistein 48/50.

Koe oli Lakeuden spanieleiden järjestämä ja ylituomarina toimi Juha Junkala:

"Lähtö varma. Etenee sopivalla nopeudella maavainuisesti ja jälkitarkasti, ainoastaan 4. osuudella tarkastuslenkki. Merkkasi selvästi kaikki makaukset, kulmilla pienet tarkistukset. Kaato löytyi, nuuhki kiinnostuneena. Erinomainen suoritus"

Erityisesti tuomari kehui Vilkun makuiden merkkaamista. Oli kuulemma esimerkillinen suoritus jokaisella makuulla. Vilkku siis hetkeksi pysähtyi haistelemaan makuu kohtaa niin että sekä ohjaaja, tuomari että opas sen pystyi toteamaan ja sitten jatkoi varmasti matkaa. 
Lisäksi tuomari sanoi että kokonaisuudessaan todella luotettavan oloista jäljestystä. Ja kieltämättä sellainen olo itselläkin siellä jäljellä on. Vilkun jäljestys on itsenäistä tekemistä ja sitä on helppo lukea. Itse saa keskittyä vaan tulemaan perässä ja pitämään narun päästä kiinni. <3

Nuo kaksi pistettä siis väheni jäljestämisvarmuudesta tuon nelos osuuden tarkastuksen myötä.

Vilkku Pallastunturissa kesällä 2012.
kuva: R-M Kivisaari

Tokon kokeenomainen kera Rommin

Ensimmäisen kerran vedettiin alo-luokan liikkeet läpi ilman makupaloja tai lelupalkkaa.

Onhan tuossa vielä viilaamista mutta kokeita kohti mennään pikkuhiljaa.. :)