Koiraharrastustäyteinen viikonloppu

Niinhän se viikonloppu (taas kerran) hurahti harrastusten parissa. 

Viikonloppuna Lapualla järjestettiin IPOR raunio B (SM-Kilpailu ja MM-Karsinta) sekä sunnuntaina IPOR haku B. Olin molempina päivinä töissä kokeissa, joten pääsin siis seuraamaan kisoja hyvin läheltä.

Lauantaina olin ensin Vilkun kanssa tottis/kenttis osion henkilöryhmässä koirakkona. Vilkun kanssa homma pelasi hienosti. Hyvin osattiin häiriköidä, tai siis olla häiriköimättä, kilpailijoita. Iltapäiväksi siirryin vielä raunioille seuraamaan kilpailevien koirakoiden suorituksia sen osalta.

Sunnuntaina puolestaan olin haussa maalimiehenä. Mukava oli myös kun tuomari antoi luvan seurata kaikkien koirakoiden suoritukset mukana kulkien.

Viikonloppu oli todella antoisa. Ja sai aikaan todella pahan innon päästä jo kohta kisakentille pelastuskoirapuolella..!! :) Eli treenejä ja taas treenejä tiedossa.

Viikonloppu toi myös hienoja uutisia Rommin siskon Hetan osalta. Heta suoritti Lappeenrannassa taipparit hienosti hyväksytysti läpi saaden siis myös SPA1:sen! Loistavaa! Onnea Heta ja Johanna!!

Ja mainittakoon tähän myös Rommin Foxi siskon edellisenä viikonlopun näyttelyistä saatu vara-SERT! Onnea Foxi ja Jaana!  Hienoja natiaisia koko sakki. :)

Eilen illalla kävimme Kyrkkösjärvellä uittamassa koiria ja testasin samalla sorsalla miten pojat noutaa sitä vedestä. Ja Rommihan sen sieltä hienosti toikin maihin mun eteen pariinkin otteeseen. Vilkku kävi sorsaa vedessä haistamassa mutta viereen heitetty pallo vei voiton. Mukaan riekkumiseen saatiin Rommin serkkupoika Esco (Milla Marina Escollo). Kovasti olikin pojilla vauhtia keskenään uintilenkillä.

Sorsia

Saimme käyttöömme sorsan (kiitos Riikkis ja Juha!), joten pääsin hieman kokeilemaan miten Rommilta ja Vilkulta mahtaisi moisen nouto onnistua.

Molemmat pojat olivatkin sorsasta kiinnostuneita. 

Vilkku meni suoraa päätä otusta haistelemaan mutta sen enempää kuitenkaan kiinnostusta sitä kohtaan ei löytynyt. Kokeilin Vilkkua pari kertaa innostaa sorsaa kantamaan mutta ei ainakaan suoralta kädeltä Vilkku sitä suuhunsa ottanut. Uskon kuitenkin että pienellä innostuksella Vilkunkin saisi sitä kyllä kantamaan. Ainakin vesinouto voisi onnistua suht helposti. 

Rommi puolestaan meni hieman varoen ensin sorsalle mutta varovaisuus loppui lyhyeen ja poika olikin loppupeleissä erittäin kiinnostunut sorsasta.

Suuhunsakkin jo sorsaa otti (kaulasta ja siivistä lähinnä) mutta yritti myös rinnasta sorsaa kantaa. Vähän varoivaisella suulla kuitenkin. Hieman siis sorsaa roikotteli nurmikollamme. Irtoavat höyhenet eivät Rommia haitanneet, ne vaan kaottiin välillä pois suusta ja sitten uutta otetta lintuun. :)

Täytynee vissiin tässä isännän ja/tai emännän kohta ruveta sitä metsästyskorttia hommaamaan kun näyttäisi että pienellä koulutuksella olisi meillä sorsakoirakin (tai kaksi) jo valmiina :D

Rommi SPA1

Rommin kanssa huristelin sunnuntaina 12.8.2012 aamusta Ähtärin vanhalle koululle spanieleiden taipumuskokeisiin.

Kokeet olivat oman spanieliseuran eli Lakeuden Spanielit ry:n järjestämät. Kokeisiin osallistui 9 koiraa ja tuomarina toimi Taru Kalkkila. 

Ihan turhaa olin tehnyt mielessäni yhdestä jos toisesta asiasta mörköjä kuvitellen aina pahimman kautta että jos Rommi tekeekin niin tai näin tai..
Tuo poika osoitti kyllä että tämä on ihan sen juttu! Se oli kuin kotonaan metsässä työskennellessään. Kaikkien osioiden jälkeen olin niiiin tyytyväinen Rommin suorituksiin.


Tässä arvostelu kohdittain

Sosiaalinen käyttäytyminen:
"Rauhallinen, hieman pidättyväinen nuori uros. Suhtautuu rauhallisesti ihmisiin ja toisiin koiriin."
HYVÄKSYTTY

Haku ja laukaus:
"Vauhdikasta, laajahkoa hakua, joka pienenee laukauksesta sopivaksi. Pitää yhteyttä ohjaajaan. Kutsusta tulee luokse."
HYVÄKSYTTY  
(Laukaus oli ensimmäinen haulikon laukaus mitä Rommille on tehty. Olen kuitenkin huomannut että tuo poika ei todellakaan ole paukkuarka, joten uskalsin sen ilman kokeilemista etukäteen viedä suoraan kokeeseen.)

Jäljestys:
"Rommi ohjataan jäljelle. Rommi jäljestää pääsääntöisesti ilmavainulla. Tulee kaadolle ja nuuhkii ja nuolee sitä."
HYVÄKSYTTY   
(Jälki tehtiin ja kaatona oli fasaani)

Vesityö:
"Alkuun koira empii, heitetään toinen riistapukki lähelle, koira noutaa sen ja sen jälkeen noutaa myös toisen ja tuo ohjaajalle rantaan."
HYVÄKSYTTY   
(Yhtä koiraa lukuun ottamatta kaikki empivät veteen menoa. Johtu varmaan siitä että ranta oli äkkisyvä.)

Tottelevaisuu:
"Koira tottelee ohjaajaa hyvin." 
HYVÄKSYTTY

Yhteistyö ja Yleisvaikutelma:
"Koiran ja ohjaajan yhteistyö hyvä."

Kokonaisarvostelu: HYVÄKSYTTY

Eli niin se Rommi kävi 9 kk:n ja 10 vrk:n ikäisenä suorittamassa taipumuskokeet hyväksytysti ollen siis kaikkien aikojen nuorin perro joka moisen on tehnyt. (Kokeeseen osallistumisen alaikäraja on 9 kk.) Kaiken kaikkiaan 4 koiraa yhdeksästä läpäisi kokeen tällä kertaa hyväksytysti. Muita vesikoiria ei ollut mukana.

Jessica Svanljungin opissa 11.8.2012

Oma seuramme IKKJ järjesti Jessica Svanljungin tokoviikonlopun Ilmajoella. Meillä tokon valmennusryhmäläisillä oli etuoikeus osallistua koirakkopaikoille. Pääsinkin Vilkun kanssa siten lauantaina hommiin :)

Päivä oli todella antoisa ja loistava sekä Jessica kouluttajana mahtava. Hän osasi ottaa jokaisen koiran ja ohjaajan ongelmat hyvin vastaan ja vinkkejä tuli jopa useampia mikä millekin koiralle sopisi.

Vilkun kanssa minulla oli kaksi suurempaa ongelmaa mielessä; paikallaan olosta nouseminen ja koe suorituksissa ilmenevä laamailu ja possuilu. 

Paikallaanolo otettiin ensin työn alle. Teimme kisanomaisen paikallaan makuun kahdella häiriökoiralla niin että ensin koirat olivat n. 5 m:n päässä toisistaan (Vilkku keskellä). Makuu meni hyvin Vilkku oli suht rauhallinen ja pysyi. Sitten toinen suoritus niin että koirat olivat n. 3 m:n päässä toisistaan. Jälleen Vilkku pysyi mutta hieman oli rauhattomampi.

Jessican huomioita:

• Sijaistoiminnot (rapsuttelua, nuuskimista) Vilkku aloitti heti kun mentiin jo kentälle riviin. Sivulle ei liioin tullut ensimmäisellä käskyllä; tiesi että seuraavana paikallaanolo, joten ei huvita.
• Maahanmeno käskyn jouduin antaa kahdesti kun kiinnitti huomion liikkuriin siinä vaiheessa kun liikkuri sanoi "käsky".
• Kokee olevansa hieman turvaton kun olen piilossa, joten nousemalla saa minut luokseen, vaikka sitten menisin vaan palauttamaan koiran takaisin maahan. Mutta joka tapauksessa sekin on Vilkulle palkka tässä tilanteessa.

ja vinkkejä

• Ole itse mahdollisimman rauhallinen.
• Painotetaan turvallisuuden tunteeseen tässä vaiheessa, ei siis puututa vielä jos vaihtaa asentoa.
• Menen piiloon jostä näen Vilkun. Heti jos alkaa esim. vilkuilla sivuille annan uudestaan käskyn pysyen kuitenkin piilossa. 
• Jos nousee yritän saada koiran ensin kauempaa takaisin maahan.
• Rauhallinen kehu ja palkkaus liikkeen jälkeen.

Näillä siis mennään eteenpäin jatkossa. Teimme päivän aikana 3-4 paikallaanolo treeniä ja joka kerta Vilkku pysyi. Loistavaa!

Toinen ongelmamme; koesuoritukset..

Toisella kierroksella tein kokeenomaisen suorituksen. Kaikki liikkeet.

Jessica kirjoitti muistiinpanoja suorituksemme aikana ja onneksi (!!) Vilkku teki hyvin tyypillisen koesuorituksen.. eli kaikki liikkeet päin prinkkalaa. (Esim. aamupäivällä nähty 9-10 pisteen liikkeestä seisahtumisesta ei ollut tietoakaan.. )

- seuruussa kontakti ei pysynyt

- liikkeestä maahan, istui ensin

- luoksetulo, hieman pysähtyminen valui ja vino perusasento

- liikkeestä seis, otti askelia, nuuski maata, kääntyi ympäri..

- nouto, vino perusasento

- hyppy, nuuski maata ja hyppyä, ei istunut, kiersi hypyn takaisin

- kaket, jumitti, ei noussut...

Ja olen kuta kuinkin varma että todellakin osaa kaikki nuo liikkeet hyvin..!! Argh.

Jessican huomioita

• Ennen ensimmäistä liikettä homma alkoi menemään jo väärille urille kun menin seuruun aloituspaikalle, pyysin Vilkun sivulle mutta korjasin sen asentoa vielä kun ei ollut mielestäni hyvin. -> Vilkku arvasi että, jaha tätä taas..
• Kentällä oli ollut juuri juoksuinen narttu, joten se sotki Vilkun ajatusta hieman joissain liikkeissä.

Ja vinkkejä

•  Aloitus eri lailla: Vilkkua innostaen aloituspaikalle, johon koira istumaan. Ja siitä lähtee liike. Ei siis itse mennä ensin viivalle ja koira pyydetään sitten sivuille. Jota korjataan ja korjataan ja ..
• Palkkaus liikkeiden välissä: Kääntyminen ja liikkuminen koirasta poispäin, jolloin koira "saalistaa" palkkaa ja kontaktia. Palkka kun saa kontaktin. Kokeissa tietenkin jää makupala/lelu pois.
• Kokeenomaisia treenejä kerran viikossa! Tämä Vilkun kanssa tärkeää.

Tuon kokeen omaisen treenin jälkeen teimme vielä kaukoja... ja voi hyvää päivää mikä show ja tahtojen taistelu siitä syntyikin. 
Ensinnäkin Jessica meinas että Vilkku oikeasti luuli tekevänsä kaikki istumaan nousut ja maahanmenot.. joka käskyllä se aina nytkähti, joten omasta mielestään se vuorotellen nousi istumaan - laski maata - nousi istumaan.. kroppa vaan ei tullut mukana.. (blondi ;D). No sitten kun alettiin ottamaan liikettä uudelleen niin Jessica sanoi että ellei ensimmäisellä käskyllä nouse niin käyt rauhassa nostamassa koiran istumaan. Vähän niinkuin vääntäen rautalangasta että, kato nyt sä istut hienosti. Vilkku ei noussut joten suunnistin kohti koiraa mutta sehän pomppaskin pois edestä ja väisti. Uudestaan koira maahan - istu. Ei taaskaan noussut, joten kohti koiraa.. joka jälleen pomppas väistäen pystyyn ennnen kuin ehdin siihen edes koskea. Ja samalla Vilkun olemus oli sellainen niinkuin olis viikon pieksetty.. 
Mulla alko tulemaan jo sellanen olo että nyt koiralla on todella epämiellyttävää, jostain syystä se pelkää mua, jne. 
Ja sanonko mitä...!! Jessica tuumas että kaikki tuo Vilkun käytös oli vaan täyttä näytelmää ja draamaa.. että nyt käydään tahtojen taistelua siitä että tehdäänkö niinkuin minä sanon vai saako koira pitää päänsä (kun on niin reppanan ja surkean näkönen). Hetken "taistelun" jälkeen lopputulos oli se Vilkku nousi loistavasti istumaan.. Eri ottelu ja erävoitto mulle!!    

Siis tuo jätkä on oppinut tuolla lailla käyttäytymällä vedättämään mua ihan kuus-nolla. En tajua miksei mulle ole tullut mieleen että todellakin se on pelkkää näytelmää. Nyt kun ajattelee asiaa niin sehän on ihan selvä asia. Vilkku ei todellakaan esim. väistä mua yhtään kun kotosalla menen koiraa kohti sitä rapsutellakseni tai vaikka nostaakseni sen syliin, tms.

Että näin.. ;D

MEJÄ-koe 5.8.2012 Ilmajoki

Vilkun kanssa starttasimme ensimmäisen VOI-luokan kokeen tänään Lakeuden Spanieleiden mestaruuskokeessa.

Jo eilen jälkiä tehtäessä satoi välillä kuin saavista kaatamalla ja samainen ilma jatkui tänään. Koko päivän oli ukkosta ja taivaan täydeltä tuli vettä. Vain välillä sade hiljeni pieneksi tihkuksi. Arvonnassa saimme jäljen nro 6, joka oli ensimmäisenä tehty mutta ajoimme sen sitten viimeisenä. Jäljen ikä oli 24h 26min.

Alku lähti hyvin mutta kuitenkin Vilkku oli sen näköinen että tosissasko meinaat että me tässä sateessa jäljelle mennään.. ravisteli turkkiaan tiheään ja yritti kuivata itseään aluskasvillisuuteen.. kerran jopa katteli mua sen näkösenä että juksaat kuitenkin.. :D Mutta kun sanoin Vilkulle että kyllä jätkä nyt tehdään töitä, niin se riitti, sitten mentiin loppua kohti koko ajan parantaen. :)

Ykköstulokseen en uskonut tuossa säässä. Itse asiassa olin varma että jos koira edes viis metriä jäljestää niin hyvä. Mutta eipä tuo ykköstulos loppuviimein kaukana ollut. Katkolla hairahtu riistan jäljelle josta tuomittiin hukka, muuten olenkin olosuhteet huomioon ottaen oikein tyytyväinen Vilkun menoon.

Tuomarina oli Kai Ylikoski ja tässä koeselostus:

"Vilkku merkkaa alkumakuun ja aloittaa jäljestyksen hieman haparoiden. 1. osuuden alussa pysähdellään ja pyöritään jäljen päällä ja koko ajan sataa kaatamalla. 1. kulma jäljen mukaisesti. Eteneminen paranee joka osuudella, loppuosuuksillakin silti välillä tehdään tarkastuksia jotka vaikuttavat etenevyyteen. Toinen kulma, jossa katko, jäljestetään veretyksen loppuun, ja jatkaa suoraan. TEhdään pari laajaa lenkkiä, joista toinen ylittää 3. ouuden, mutta sille ei lähdetä. Ajaudutaan niin kauas että tuomitaan hukka. 3. kulma jälleen jäljen mukaisesti. Makauksista merkataan kaikki. Kaadolle tultaessa lähtee jäljestä sivulle, löytää lopulta kaadolle, jota nuuskaisee ylittäessään sen. Saisi olla kiinnostuneempi kaadosta. Kaadolla saattoi häiritä sen läheisyydessä ollut veripullo."

Ja pisteet siis 34/50 ja VOI2.

kuva: R-M Mansikkamäki

Lapissa patikoimassa

kuva: R-M Mansikkamäki

Sunnuntai 29.7.2012

Haave toteutui kun päätimme Riikkiksen kanssa lähteä kera perrojemme Daman, Vilkun ja Rommin Lappiin patikoimaan muutamaksi päiväksi. 

Pakettiauton perä siis täyteen tavaraa ja koirat häkkeineen ja niin matka alkoi kohti Muoniota.

Lähtöhetken sää oli hyvin painostava ja helteinen joten pysähtelimmekin matkalla usein vilvoittelemaan koiria.

Ensimmäinen pysäkki 8-tiellä. Kuva: R-M Mansikkamäki

Seuraava pysäkki oli Yppärissä meren rannalla. Ja koirat nautti merestä!!

Vaihdoin itsekkin uikkarit päälle aikomuksena pulahtaa vilvoittelemaan mereen, mutta eipä tarvinnut sillä päällemme tuli todella kova ukkosmyräkkä kera kastelevan sateen.. 

Juoksumatkalla rannalta autolle (n.50 m) ehdimme kastua ihan läpimäriksi..

Yppäristä Ouluun saakka ajelimmekin sitten tuon ukkospilven alla.. Suurin osa autoista oli parkissa tienvarsilla hurjan sateen räiskivien salamoiden takia mutta me jatkoimme sitkeästi matkaa kohti Lappia. Tosin etenemisvauhti oli n. 50 km/h moottoritielläkin :)

Loppumatka menikin jo hieman viileämmissä olosuhteissa ja matka taittui ripeämmin. Perille siis pääsimme sunnuntaina myöhään illalla.

Lisää KUVIA

Maanantai 30.7.2012

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen pakkasimme reppumme päivän patikointia varten ja lähdimme ajelemaan kohti Hettaa (Enontekiö). Matkalla pysähdyimme Sannan puotiin tekemään tuliaisostoksia sekä juomaan munkki-kahvit hintaan 0,5€..

Sannan puoti Enontekiö

Patikoinnin lähtöpaikkana toimi Tunturi-Lapin luontokeskus Enontekiöllä. Sen takaa starttasimme siis Pahtajärven 18 km reitin.

Reitti kulki läpi kangasmetsien, soiden ja nousi lopuksi Paljasselän päälle.

Dama ja Vilkku jaksoivat matkan hyvin. Rommi väsähti hieman viimeisellä viidellä kilometrillä. Mutta virtaa oli Rommillakin pulahtaa joka ikiseen lampeen, puroon tai suolätäkköön mitä matkalla vain oli.

Koirien kiusana oli jonkin verran mäkäräiset ja Daman ja Vilkun mahan alus olikin sen näköinen. Kaikille koirille oli kyllä laitettu Bayvantic-liuokset mutta ei se näköjään mäkäräisiltä suojannut. Rommin turkin läpi ei mitkään ötökät päässeet puremaan joten poika säästy niiltä kutinoilta.
Kierroksen kiertäminen vei meiltä 7 tuntia kaikkine taukoineen. Illalla ei tarvinnutkaan kenenkään pahemmin unta odotella.. :)

Lisää KUVIA

Tiistai 31.7.2012

Tiistaina otimme rennommin ja kävimmekin tutustumassa Muonion nähtävyyksiin. Pienet retket teimme Äijäkoskelle sekä Harjujärville. Päivän kohokohta oli varmaan tutustuminen Harrinivan huskytarhalle.

Äijäkoski

Harjujärvet

Tarhalla olikin keposet 430 huskya, sekä siperianhuskyjä että alaskanhuskyjä.

Alaskanhusky on nimitys kaikille sekarotuisille huskykoirille joissa yleensä toisena osapuolena on siperianhusky. Kaikki tarhalla olleet koirat olivat työkoiria eli ne vetävät talvikaudet turisteja reessä päivämatkojen ollessa 20 - 75 km.

Kuvassa vain pieni osa tarhan häkeistä ja koirista.

Iltapuhteina päätimmekin Riikkiksen kanssa ottaa ja ajella Rommilta karvat. Sen verran oli pohjasta huopunut että ei siitä enään auki olisi nahkaa myöden saanut. Kolmen viikon päästä olevat ryhmänäyttelyt jää nyt sitten väliin mutta tuleehan noita. :)

Lisää KUVIA

Keskiviikko 1.8.2012

Keskiviikkona aamupala napaan ja reput tämminkiin, jonka jälkeen otettiin suunta Pallakselle. Lähtöpaikkana toimi Pallaksen luontokeskus / Pallas hotelli. Jo menomatkalla olimme kovin hiljaisia tyttösiä kun määränpää alkoi pikkuhiljaa siintää horisontissa. Kivan kokoinen "nyppylä" hahmottui auton ikkunasta kauempaakin.

Lähtöalueen pihalla meitä oli vastassa heti tokallinen poroja, jotka siis olivat majoittuneet hotellin edustalle vieraiden ihmeteltäväksi.

Reitiksi valitsimme 9 km pituisen lenkin joka kipusi Pallakselle käyden Pyhäkeron, Taivaskeron ja Laukukeron päällä.

Keli oli mahtava, puolipilvinen, ja näkyvyyttäkin sen mukaan useita kilometrejä. Jos Hetan reitin saimmekin kiertää ylhäisessä yksinäisyydessä niin täällä patikoijia olikin enemmän. Mutta hyvin mahduimme joukkoon :)
Hetan kierroksella koirat olivat irti mutta Pallas on luonnonpuistoalueella, joten siellä on koirat pidettävä kiinni.
Maisemat olivat kerrassaan upeat ja näillä korkeuksillä ei hyttyset tai mäkäräiset olleet matkaajien kiusana. :)

Huipulla :)

Tällä kertaa patikointiin meni kaffitaukoineen vain kolme tuntia ja vaikka ylä- ja alamäet olivat jyrkempiä kuin Hetassa niin lenkki tuntui kuitenkin keposammalta.

Lisää KUVIA

Illalla kävimme vielä sukulaisissa grillailemassa Muonion keskustassa ja koirat pääsivät vielä sen perään iltauinnille.

Torstai päivä menikin sitten paluumatkan merkeissä takaisin pohjanmaalle. 

Hieno reissu oli! Kiitos seurasta Riikkikselle ja meidän ihanille karvaisille matkakumppaneille Damalle, Vilkulle ja Rommille <3

Ja erityiskiitos Minnalle ja Tanelille loistavasta majoituksesta ja vieraanvaraisuudesta!

Ensi vuonna uudestaan.. ;)