Rommi näyttelyssä

Peräseinäjoki 28.7.2012, ryhmänäyttely, KP ja ROP-Pentu!

Tänään se sitten koitti. Nimittäin Rommin ensimmäinen virallinen näyttely, toki pentuluokassa oltiin kun 9kk tulee täyteen vasta vajaan viikon päästä.

Rommi on aika ihennekaveri tuollasiin paikkoihin kun se ottaa tilanteeen niin lunkisti. Ja kehässä taas esiintyy kuin vanha tekijä; seisomisasento on ylväs ja liikkeet ovat iloisia. Häntä heiluukin tuttuun malliin kun liikkeellä ollaan. :)

Pentuja oli toinenkin narttujen luokassa. Tulosta en nähnyt mutta he eivät saaneet KP:ta. Muuten perroja oli 9 kpl.

Ja tässä siis Rommin arvostelu:

Tuomari Marjo Jaakkola. "Erinomainen tyyppi. Kauniisti esiintyvä 8,5 kk:n ikäinen uros. Hyvä pää ja ylälinja. Hyvät rungon mittasuhteet. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä askeleella. Hyvä turkki." 

Voisiko pennun arvostelu parempi olla :)

(Joku on taas käyny pussaamassa kameraa...)

Rommin makuun oli erityisesti ROP ruusuke.. ;)

Ja samalla kun me kisattiin Peräseinäjoella oli Rommin siskot Foxi (S.Foxtrot Fairy) ja Heta (S.Quickstep Queen) näytelmissä Mikkelissä. Ja upeita tuloksia myös sieltä; molemmille KP ja Foxi ROP-Pentu! Onnea siskoille omistajineen sekä kasvattajalle!!

Koitetaas laittaa vielä pari pose kuvaa Rommista. Tyttöjen avustamana ja kuivalla turkilla :)

Hieman paimennusta

Kävin poikien kanssa Minnan lampaita katsomassa. Minna on opettamassa lampaita erilaisille koirille ja kun olemme käyneet siellä Vilkun kanssa ennemminkin niin menimme sitten näyttäytymään kikkurakarvaisten kanssa toisille kikkurakarvaisillle.

Vilkku meni ensin Minnan kanssa. Tyyli oli jälleen perinteinen perrojen tyyli; lähelle syöksähdellen ja haukkuen. Rommi pääsi myös ensimmäistä kertaa lammasaitaukseen. Alkuun tuoreet pipanaläjät ja aitauksen ympärillä pyörivät toiset koirat oli mielenkiintoisempia. Silloin tällöin ohimennen piti lampaille haukahtaa. Piikkuhiljaa alkoi kuitenkin lampaat kiinnostaa enemmän ja tyyli jälleen perromaisesti lähelle ja haukkuen.
Lampaat ei kyllä Rommia pelottaneet vaikka laumana seisoivat pihatossa ja vahtasivat päälle. Lähinnä Rommi haasto niitä leikkiin. Joku aiheutti kuitenkin yhden mörköhaukun lampaiden suuntaan mutta en tiedä johtuko se lampaista vai jostain muusta. No onneksi tuo mörkövaihe on kuitenkin ohimenevää :)

Vilkun menoa

Toinen suunta, hop!

 Ja sitten likutetaan.

Ja sitten Rommin

Täyskäännös kiitos!

 Ja vauhtia.

 Tuijotuskisa... tapa se on tuokin pitää lampaat alollaan.. ;D

 Ja lauma liikkuu!

Lopuksi vielä videopätkä mitä Rommi tuumasi kun pääsi vielä lopuksi pihattoon sytyttelemään viettiä..

Huomenna onkin sitten vuorossa Rommin ensimmäinen virallinen näyttely, toki pentuluokassa. Ja kunhan sieltä kotiudutaan niin alkaa auton pakkaaminen sillä sunnuntaina starttaamme Riika-Maarian ja koirien kanssa auton noukan kohti Muoniota muutamaksi päiväksi. Siellä on tarkoitus käydä vähän patikoimassa ja nauttia lapin maisemista hyvässä seurassa.

Rauniota, Hakua ja pentupainia :)

Raunioilla

Hain molempien poikien kanssa LKH:n rauniokurssille mutta emme sinne päässeet. Sen sijaan hakijoista oli myös kerätty 6 hlö:n porukka sillä periaatteella että mukana on henkilöitä jotka osaavat suunnitella itse treeninsä. Tuohon porukkaan pääsinkin sitten poikien kanssa mukaan. Nyt on sitte perjantai iltaisin rauniotreenit ja viikonloppuisin sekä haku että pelastuskoiratreenit (viimeksi mainitussa käymme kaikkia pelastuslajeja treenaten läpi). Haussa ja Raunioilla treenailen myös Rommin kanssa, pelastustreeneissä toistaiseksi vain Vilkun kanssa.

Viime perjantain starttasimmekin sitten rauniot. Vilkun kanssa mulla on tavoitteena vahvistaa ilmaisua raunioilla sekä lisätä itsenäisyyttä. Perjantaina keskityimmekin tuohon ilmaisun vahvistamiseen. Vilkun kanssa on otettu raunioilla ilmaisua vasta pari kertaa ennemmin, joten alku on hieman empivää. Aluksi tulee pöhinöitä ennen kuin pääsee vauhtiin. Mutta uskoisin että kokemusten ja treenien kautta ilmaisusta tulee oikein hyvä myös raunioilla.

Rommin kanssa olimme nyt toisen kerran raunioilla. Tuolla pojalla on kyllä niin paljon intoa työskennellä ja mikä mahtavinta, nenä on auki kaiken aikaa!

Yhdelle maalimiehen löysi niin että lähti osoittamaani suuntaan tekemään pistoa ja yhtäkkiä löi liinat kiinni, täyskäännös, pari metriä takaisinpäin ja siitä sivuun suoraan putkessa olleelle maalimiehelle. Otettiin Rommin kanssa näkölähtöjä helppoihin piiloihin mutta ensi kerralla saa porukka ruveta menemään kunnolla piiloihin ja ilman näkölähtöjä.

Haussa

Sunnuntaina sitten puolestaan mentiin hakumetsään.

Tällä kertaa VIlkku otti paremmin etäisyyttä ja ilmaisut oli kerrassaan mahtavia! Tasaista varmaan haukkua alusta loppuun. Pistoille lähtee jo hyvin osoittamaani suuntaan mutta ehkä jopa pitempään saisi mennä suoraan ennenkä kääntyy. Siihen siis lisää treeniä.. syvyyttä pistoille edelleen.

Rommin kanssa otin pari maalimiestä. Ensimmäiselle mentiin hieman huonosta suunnasta tuulen kannalta joten otti hajun vasta 20 metrin päästä maalimiehestä. Toiselle maalimiehelle teki puolestaan loistavan suoran n. 40 metriä pitkän piston ja kiven takaa sitten bongasikin maalimiehen. Rommin mielestä metsää ei käyty tarkkaan vielä läpi vaan se olisi pitänyt tutkia vielä uudelleen kun tultiin maalimiehen kanssa sieltä pois. Intoa siis jäi seuraavaa kertaa odottamaan.

Hakuilun päätteeksi pojat pääsi tervehtimään uutta tuttavuutta 12 vko:n ikäistä barbet pentua Papia. Alla muutama kuva Rommin ja Papin leikeistä :)

Mätsäreissä

Eilen kävimme Jalasjärvellä mätsärissä vähän Rommin kanssa harjoittelemassa tulevia näytelmiä varten.

Tytöt halusi molemmat osallistua lapsi ja koira kisaan joten Sanna meni Vilkun kanssa ja Taru Rommin kanssa. Sanotaanko että makupalojen avustuksella homma meni suht hyvin ;) Olihan se koirien mielestä vähän outoa kun eivät ole ennen likkojen esittäminä olleet. Mutta loppupeleissä tytöt tykkäsivät ja molemmat saivat palkinnot. Taru oli Rommin kanssa viides (kuudesta kisaajasta) ja Sanna ja Vilkku olivat neljänsiä. Sanna osasi seisottaa Vilkkua oikein nätisti, joten ehkä tästä sitten ura urkenee lapsi ja koira kehissä :)

Sitten itse osallistuin Rommin kanssa pentuluokkaan. Ennakkoon olemme harjoitelleet juoksemista ja seisomista kerran keväällä yksissä näyttelytreeneissä.. Sillä pohjalla siis lähdimme :D

Mutta erittäin tyytyväinen olen Rommin kehäkäyttäytymiseen! Tuomarin kopeloinnista ei piitannut mitään, hampaat, kivekset ja muun kopeloinnin antoi tuomarin suorittaa aivan rauhassa. Ei väistellyt eikä kiemurrellut.

Juokseminen meni nätisti ilman hyppypomppuja tai muuta soheltamista ja seisomisasento on Rommilla todella ylväs luonnostaan. Tuleva kehäkettu siis selvästi.. ;)

Ja muutenkin koko tilanteen Rommi ottaa hyvin lunkisti. Välillä loikoilee kylellään tai tassut taivasta kohden ja muutenkin vain seurailee ja kattelee ympäristöään. Toki toisten koirien luokse olisi mukava mennä tekemään tuttavuutta jos vaikka leikkikaveri löytyisi.

Niin olimme siis Rommin kanssa n.30 pennun joukosta punaisten nauhan saaneiden 4. Joten mukavasti tuli sitten palkinnot ja ruusukkeetkin kotiin :)

Perroissa on..

Kyllä ne vain perrot on mahtavia otuksia. Meidänkin pojat on luonteeltaan (ja rakenteeltaan) aikasta erilaisia mutta niin toimiva tiimi yhdessä.

Vilkku on sähäkkä tapaus. Liikkeissään nopea ja ketterä. Iloinen ja hyvin leikkisä. Kotona ollessa makoilee kyllä kun mitään ei tehdä mutta kuitenkin hieman valmiusasennossa että jos jotain tapahtuu niin heti on valmis. Ja seurailee katseellaan koko ajan mitä kukakin tekee. Jos meno on liian rauhallista niin sitten Vilkku tulee kutsumaan leikkiin tai hakee huomiota esim. kämpimällä syliin tai vaikka tietokonepöydälle jos istun koneen ääressä.

Vilkku on älyttömän nopea oppimaan. Eikä sitä haittaa ohjaajan epäloogisuus. Tänään tehdään näin kun ohjaaja käskee.. huomenna ehkä toisin. Vilkku rakastaakin uuden oppimista ja tahtookin kyllästyä ajan mittaan samojen asioiden jauhamiseen. Vilkkulla on huumorintajua joka tarkoittaa sitä että myös minulta sitä pitää löytyä..

Vilkku ei ole mikään hirveä hormoonipesä. Narttujen seurassa treenaaminen siis sujuu hyvin. Nenä käy kyllä maassa jos juoksuinen narttu on istunut juuri sillä kohtaa mutta muutaman metrin päässä paikasta treenaaminen taas sujuukin. Mutta kyllä ne ihanat tytöt saa kuitenkin Vilkun vonkaamaan niska kaarella..

Vilkku luottaa muhun ihan sataselle. Jos kerta emäntä käskee jotain tehdä tai jonnekin mennä niin ei muuta kuin lippa vinoon ja menoksi. Hyvänä esimerkkinä voisi kertoa eilisen tapauksen kun maalasin taloa ja seisoin alumiinitikkaiden yläpäässä. Sanoin sitten Vilkulle että "tuu syliin" ja niinhän Vilkku tulikin.. kiipesi tikkaat ylähä mun jalkojen juureen, josta sain sen sitten nostettua syliin. Siellä sitten yhdessä tahystelimme maisemia hetkisen kunnes kannoin jätkän takas maahan. :)

Vilkku palkkautuu lelulla ja varsinkin pallolla (ja agilityllä) saa sen vireen helposti ylös. Makupalat maistuu myös, joten palkkaamisen kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. 

Vilkku on myös herkkä ohjaajalle ja muisti on hyvä. Muistaa kyllä erittäin hyvin sen mistä ensimmäisen kerran palkataan.. joka on huono asia silloin kun olet palkannut nano sekunnin liian myöhään ja toiminto on ollutkin jo jotain muuta kuin tarkoitus oli.

Vilkku on erittäin sosiaalinen tapaus. Varsinkin kaikki ihmiset on ihania! :) Vilkulla ei ole pienintakään varautuneisuutta ihmisiä kohtaan. Vilkku myös puhuu hyvin koiraa ja antautuu herkästi, on sellainen rauhottelija koiralaumassa. Toki jos nuorempi uros rupeaa uhittelemaan niin sille pitää kyllä ilmoittaa paikka laumassa.

Vilkulta löytyy saalis-, riista- ja paimennusviettiä. Paimennusvietti tulee esiin vain lampailla, esim. lapsia ei paimenna. Myös jonkin verran vartiointiviettiä.

Vilkussa onkin myös yksi ärsyttävä piirre: se vartioi häkkiään. Ellen minä seiso häkin vieressä niin Vilkku kyllä ilmoittaa kaikille ohikulkijoille kenenkä häkistä on kyse..

Rommi taas on kaikkia elävää rakastava tapaus. Iloinen ja hyväntuulinen jössikkä. Rauhallinen menijä jota ei huolet paina. Rommi on todellinen on-off kaveri. Kotona ottaa rennosti.. lue; nukkuu ihan taju kankaalla. Mutta sen verran on koiran unta että kun minä vaihdan paikkaa (esim. keittiöstä makkariin) niin Rommi vaihtaa samaan tahtiin nukkumispaikkaansa. Sitten kun se on hereillä niin tekemistä pitää olla kaiken aikaa. Ellei muuta niin isoveikkaa on kiva kiusata :)

Rommi on ahne, siis todellinen ahmatti joka tekeekin ruoan eteen mitä vain. Kärsivällisyyttä voisi olla enemmänkin sillä ellei homma mene heti niinkuin pitää ja palkkaa ei tipu niin sitten kierrokset nousee. No uskoisin että ajan kanssa sitä tulee lisää.

Ja Rommi käy leluun kiinni todella hanakasti. Omat sormet olenkin oppinut pitämään poissa tieltä sillä tarrautuminen leluun ja sen saalistaminen on sen verran kiihkeää.

Vieraat ihmiset Rommi kohtaa hieman varautuneesti. Mutta tutut ja tutustumisen jälkeen vieraatkin saavat kyllä Rommista rapsuttelu ja pusuttelu kaverin.

Rommilla on vahtiviettiä ja saalisviettiä ainakin. Paimennusta ilmenee ainakin lapsia kohtaan. Kohta päästään myös lampaille testaamaan.

Rommilta löytyy tahtoa tehdä uusia asioita ja esim. uudet ympäristöt ei poikaa hetkauta mitenkään. Ja Rommi on fiksu, todellakin fiksu. Sen huomaa kun seuraa esim. poikien keskinäisiä leikkejä. Rommilla on ripa kopallinen kikkoja jolla se saa Vilkulta aina lelun.

Tässä vielä yksi ero pojista:

Kärpäsen nähdessään Vilkku pysähtyy tuijottamaan sitä kunnes yrittää saalistaa ja napsasta sen hampaihinsa. Jo hyönteisten surinankin kuullessaan Vilkku keskittyy vain niihin ja kaikki muu toiminta unohtuu.

No mitä tekee Rommi.. Seurasin sitä yks ehtoo kun Rommi makoili petillään ja sitä tuli kiusaamaan pari kärpästä. Rommi vahtas niiden touhuja aikansa kun kärpäset lenteli väliin Rommin kuonolle väliin sen viereen sängylle. Lopulta Rommi tuhahti ja tiivisti hieman asentoaan sängyn nurkkaan kuin todetakseen "kyllähän nuokin tähän mahtuu.." ja alkoi nukkumaan. :D

Toko-koe ja vähän taipparijälkeä

Vilkun tokokoe

Vilkun kanssa kävimme oman seuramme (IKKJ) järjestämässä tokon iltakokeessa tiistaina. Loppupeleissä siitä jäi hyvä fiilis vaikka vain kolmos tulos tehtiinkin

1. Paikalla makaaminen: 0 -> Nousi JÄLLEEN kerran. :( Pysyy hyvin kun näkee mut mutta kun meen piiloon niin nousee. :( Nyt nousi 1.16 min kohdalla. Tätä siis treenataan nyt niin kauan että saadaan 100% varmaksi.. sitä ennen ei mennä kisoihin. 
2. Seuruu: 9,5 -> Tähän olen erittäin tyytyväinen. Hieman täyskäännökseen lisää tiiviyttä. Muuten meni aikasta kivasti! Ja oli kuulemma näyttänyt oikeasti hyvältä!! :)
3. Liikkestä maahan: 0 -> kolmoiskäsky kun pysähty ja jäi nuuskimaan maata.
4. Luoksetulo: 6 -> kaksoiskäsky. Pysähty sit toisella.
5. Liikkeestä seis: 7,5 -> Hieman nuuski maata ohituksen jälkeen ja otti pari askelta.
6. Noutaminen: 9,5 -> Muuten oikein hyvä mutta hieman vino luovutus asento.
7. Kauko-ohjaus: 9 ->  Reagoi joka käskyyn, eli ei siis jumittanut! Siihen olen tyytyväinen. Tekniikkaa pitää kuitenkin vielä hioa paremmaksi.
8. Hyppy: 5 -> Ei istunut, nuuski maata.
9. Kokonaisvaikutus: 8,5 -> Hajut vei osakseen voiton (kuten aikasta monella uroksella..)

Kokonaispisteet siis 116,5. 

Kokeenomaisia treenejä tarvitaan näköjään lisää. Osaa kyllä kaiken mutta.. Tosin nyt olin näistä tähän mennessä olleista AVO:n kokeista tyytyväisin Vilkun vireeseen. Nostatin sitä ennen suorituksia pallolla ja se näköjään toimi kivasti.
Nyt meillä on tarkotus saada pelastustottista kuosiin. Eli liikkeitä treenataan sitä silmällä pitäen. Lisäksi alan ottamaan uusia voi/evl liikkeitä Vilkun treeneihin mukaan. Taitaa vaan olla jätkä jo kyllästynyt niiden samojen jauhamiseen.

Rommin taipparijälki

Rommi pääsi sitten eilen vuorostaan hommiin kun päästiin tekemään taipparijälki, eli laahausjälki jäniksellä. Aluksi päästin Rommin haistamaan jäniksen raatoa mutta sitä kiinnosti enemmän toinen koira. No sitten tehtiin jälki ja ajoimme sen Rommin kanssa. 
Jälki itsessään meni hyvin. Ajoi sen hyvin innokkaasti. Kulmalla vähän ihmetteli ja tarkasteli suuntaan jos toiseen mutta löysi kuitenkin itsenäisesti suunnan mihin jälki jatkui. Raadolle päästyämme kiersi aluksi hyvin varovasti kauempaa jänistä. Selvästi pelotti että mikä se on. Makupalalla houkuttelemalla (ahmatti :D) saatiin kuitenkin Rommi jänikselle ja tohti sitä vioimein nuuhkia. Kun sitten lähdimme jäljeltä jänistä narussa roikottaen yritti Rommi jo kiskoa pupun häntää irti.. :) Hyvä mieli siis lopulta jäi jäniksestä ja olisi hyvin innokkaasti mennyt jäniksen perässä toisenkin jäljen :)
Kokelimme myös hakua metsässä. Hieman sais irrota kauemmaksi. On siinä rajoilla onko hyvä. Mutta enhän minä ole Rommin kannssa metsässä yksin kulkenutkaan kuin kerran ennemmin.. :O Aina on ollut molemmat koirat mukana. Joten metsään siis suunta jatkossa yksin Rompulan kanssa :)
Laukausta kokeiltiin haussa 6 millin starttarilla mutta siitä Rommi ei tuumannut oikeastaan mitään. Katsoi kyllä laukauksen suuntaan mutta se oli siinä. Tosin tuosta aseesta nyt ei kovinkaan suuri ääni lähde.

Santran tanssipentueen tapaaminen 7.-8.7.2012

Ihana viikonloppu takana!! Olimme siis Lappeenrannassa viettämässä Santran tanssi-pentueen tapaamista kasvattaja Johannan ja hänen perheensä luona.

Perjantaina pakkasin kamat, tytöt ja molemmat koirat ja "hurautimme" (keposet 7h taukoineeen..) Lappeenrantaan. Jo perjantai iltana Rommi pääsi siis näkemään emänsä Novan sekä siskonsa Hetan ja iloinen tapaaminen olikin. :) Varsinaiset treffailut aloitimme sitten lauantaina ja kaikki muutkin sisarukset (Panda, Foxi ja Routa) tulivat paikalle.

Viikonloppu sisälsi taippari teoriaa, jälkikoulutusta, uimista, lihastenhallintaharjoitusta, rauniokoulutusta, hyppytekniikkakoulutusta sekä tietenkin koirille paljon leikkiä keskenään ja ihmisille grillailua, saunomista, uimista ja jutustelua näistä ihanista karvaturreista! 

Pentueesta sai todeta viikonlopun aikana että kaikki olivat luonteeltaan erittäin iloisia, hyväntahtoisia ja työskentelyyn hyvin motivoituneita!! Kaikilta luonnistui myös hajutyöskentely maa- sekä/tai ilmavainulla. Rauniradallakin kaikki olivat kuin kotonaan. Eipä aristelleet tenavat kiipeilyä ja erilaisia alustoja. Ihmiset, sekä aikuiset että lapset, saivat pennuilta pusuja osakseen ihan kiitettävästi viikonlopun aikana. 

Ja vesi!! Mikä ihanin elementti näiden karvaturrien mielestä.

Vaikka luonteen puolesta löytyy paljon yhtäläisyyksiä niin kokonsa puolesta karvatteja onkin sitten medistä isoon maksiin.. :o 

Kaikilla on kaikki hampaat ja mahtava turkki. 

Ja meidän Rommi oli porukan punkero.. :D ei sillä ylimääräisiä kiloja ole mutta taitaa olla isänsä vankka rakenne perittynä.  :)

Kiitokset Johannalle sekä tietenkin Novalle ja Pojulle tästä ihanasta sakista! 

Ja kiitos kaikille viikonloppuun osallistuneille ihanille ihmisille! :)

Joitain kuvia viikonlopulta löytyy täältä.

kuva: Markku Tapio

Tottista ja mejää

Eilinen oli varsinainen sekameteli treeneissä poikien kanssa. :D

Töiden jälkeen hurautin ensin Koskenkorvalle ostamaan muutaman riistapukin tuliaisina Rommin sisaruksille kun tulevana viikonloppuna nähdään Lappeenrannassa. (Siitä viikonlopusta tullekin sitten varmaan juttua ja kuvia..)

Sitten ajelimme Lapualle raunioradalle missä oli LKH:n jäsenille yhteistreenit esineruudusta ja tottiksesta.

Vilkun kanssa ei ole esineruutua koskaan ennemmin otettu mutta kokeiltiin vähän sitäkin :) Näytti olevan Vilkulle mieleistä puuhaa, kuten epäilinkin. :) Hyvähän esineiden tuominenkin on opettaa hälyryhmää silmällä pitäen.

Erityisen tyytyväinen olen Vilkun tottikseen! Treeniä tarvitsemme vielä eteenmenossa sekä henkilöryhmässä (missä siis pelastuskoirakokeissa on myös koira mukana), niitä kun emme ole vielä juurikaan treenanneet. Mutta en usko että niistä mitään ongelmaa tulee. Eteenmenoa aloitimme eilen ja pääsin siihen että seuruusta lähetän Vilkun eteen lelulle. Täytyy ottaa seuraavaksi maahanmeno treenejä kauempaa käskytettynä.. se on ehkä meille isoin juttu tuossa liikkeessä.

Henkilöryhmää olemme toki treenailleet mutta emme paljoakaan niin että siinä on koira mukana. Toki Vilkun kanssa on tehty paljon häiriötreenejä muiden koirien läheisyydessä, joten sen en usko olevan mikään ongelma. 

Kokeilimme myös ampumista seuruun aikana. Ensimmäisellä kerralla Vilkku käänty kattoon että mikä se oli, seuraavilla kerroilla reakoi sen verran että korvat liikahti mutta kontakti pysy kuitenkin koko ajan.. Hienon hieno Vilkutin <3

Muissa liikkeissä lähinnä pientä hiomista. Osaa kyllä mutta teknisestihän niitä pystyy hiomaan lähes loputtomiin.. :) Ja kun kokeeseen saisi samanlaisen vireen mitä nyt oli treeneissä!! Ihana.

Kun nyt raunioradalla olimme niin Rommin kanssa kokeilin erilaisia pintoja (peltejä, teräsverkkoja, jne) ja kiipesimme alueen torniin. Ja voi mahtava mikä toimintakyky jätkässä löytyy. Mistään kohtaamastaan ei ollut moksiskaan, hyvä kun huomasi että jotain erikoista oli meneillään.. :D

Raunioradalta otin suunnan vielä edellisenä päivänä vetämilleni verijäljille. Vilkun kanssa kokeilin ensimmäistä kertaa katkokulmaa. Ajattelin että niin kauan kuin tekee töitä niin en anna pienintäkään apua. Ja jaksoihan Vilkku töitä tehdäkin. Sitkeästi tarkasti suuntaan jos toiseenkin että mistä jälki jatkuu ja mikä parasta niin alusta asti oli sitä mieltä että johonkin sen on jatkuttava.. ei se tähän voi päättyä. Siinä vaiheessa kun lähti ajamaan takajälkeä niin himmasin liinasta, jonka jälkeen Vilkku kääntyi takaisin ja saikin kohta ilmavainulla hajun siitä mistä verijälki taas jatkui. Hyvä treeni mielestäni ja hyvältä näytti kokeita ajatellen. :)

Rommille tein myös n. 200-300 metriä pitkän jäljen kahdella kulmalla. Yhden ainoan kerran olen Rommille verijäljen tehnyt ja se oli n. 150 m suora, joten mielenkiinnolla odotin mitä poika tuumaa... 

Makuiden merkkaus oli suorastaan loistavaa (molempia pysähty haistelemaan ja nuolemaan) ja kulmat meni kutakuinkin suoraa jäljen mukaisesti. Toisen kulman meinasi ensin oikaista kun sai suht lähellä olleesta kaadosta ilmavainun, mutta palautin jäljelle ja sen jälkeen menikin kulmalle hienosti. Pari harkkajälkeä vielä alle niin uskon että mulla on kisavalmis koira :) 

Molemmat jäljet oli 26h vanhoja, joten täytyypi nostaa pojille hattua hienoista työskentelyistä. :) 

Loppuun vielä Rommin menoa: