Perroissa on..

Kyllä ne vain perrot on mahtavia otuksia. Meidänkin pojat on luonteeltaan (ja rakenteeltaan) aikasta erilaisia mutta niin toimiva tiimi yhdessä.

Vilkku on sähäkkä tapaus. Liikkeissään nopea ja ketterä. Iloinen ja hyvin leikkisä. Kotona ollessa makoilee kyllä kun mitään ei tehdä mutta kuitenkin hieman valmiusasennossa että jos jotain tapahtuu niin heti on valmis. Ja seurailee katseellaan koko ajan mitä kukakin tekee. Jos meno on liian rauhallista niin sitten Vilkku tulee kutsumaan leikkiin tai hakee huomiota esim. kämpimällä syliin tai vaikka tietokonepöydälle jos istun koneen ääressä.

Vilkku on älyttömän nopea oppimaan. Eikä sitä haittaa ohjaajan epäloogisuus. Tänään tehdään näin kun ohjaaja käskee.. huomenna ehkä toisin. Vilkku rakastaakin uuden oppimista ja tahtookin kyllästyä ajan mittaan samojen asioiden jauhamiseen. Vilkkulla on huumorintajua joka tarkoittaa sitä että myös minulta sitä pitää löytyä..

Vilkku ei ole mikään hirveä hormoonipesä. Narttujen seurassa treenaaminen siis sujuu hyvin. Nenä käy kyllä maassa jos juoksuinen narttu on istunut juuri sillä kohtaa mutta muutaman metrin päässä paikasta treenaaminen taas sujuukin. Mutta kyllä ne ihanat tytöt saa kuitenkin Vilkun vonkaamaan niska kaarella..

Vilkku luottaa muhun ihan sataselle. Jos kerta emäntä käskee jotain tehdä tai jonnekin mennä niin ei muuta kuin lippa vinoon ja menoksi. Hyvänä esimerkkinä voisi kertoa eilisen tapauksen kun maalasin taloa ja seisoin alumiinitikkaiden yläpäässä. Sanoin sitten Vilkulle että "tuu syliin" ja niinhän Vilkku tulikin.. kiipesi tikkaat ylähä mun jalkojen juureen, josta sain sen sitten nostettua syliin. Siellä sitten yhdessä tahystelimme maisemia hetkisen kunnes kannoin jätkän takas maahan. :)

Vilkku palkkautuu lelulla ja varsinkin pallolla (ja agilityllä) saa sen vireen helposti ylös. Makupalat maistuu myös, joten palkkaamisen kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia. 

Vilkku on myös herkkä ohjaajalle ja muisti on hyvä. Muistaa kyllä erittäin hyvin sen mistä ensimmäisen kerran palkataan.. joka on huono asia silloin kun olet palkannut nano sekunnin liian myöhään ja toiminto on ollutkin jo jotain muuta kuin tarkoitus oli.

Vilkku on erittäin sosiaalinen tapaus. Varsinkin kaikki ihmiset on ihania! :) Vilkulla ei ole pienintakään varautuneisuutta ihmisiä kohtaan. Vilkku myös puhuu hyvin koiraa ja antautuu herkästi, on sellainen rauhottelija koiralaumassa. Toki jos nuorempi uros rupeaa uhittelemaan niin sille pitää kyllä ilmoittaa paikka laumassa.

Vilkulta löytyy saalis-, riista- ja paimennusviettiä. Paimennusvietti tulee esiin vain lampailla, esim. lapsia ei paimenna. Myös jonkin verran vartiointiviettiä.

Vilkussa onkin myös yksi ärsyttävä piirre: se vartioi häkkiään. Ellen minä seiso häkin vieressä niin Vilkku kyllä ilmoittaa kaikille ohikulkijoille kenenkä häkistä on kyse..

Rommi taas on kaikkia elävää rakastava tapaus. Iloinen ja hyväntuulinen jössikkä. Rauhallinen menijä jota ei huolet paina. Rommi on todellinen on-off kaveri. Kotona ottaa rennosti.. lue; nukkuu ihan taju kankaalla. Mutta sen verran on koiran unta että kun minä vaihdan paikkaa (esim. keittiöstä makkariin) niin Rommi vaihtaa samaan tahtiin nukkumispaikkaansa. Sitten kun se on hereillä niin tekemistä pitää olla kaiken aikaa. Ellei muuta niin isoveikkaa on kiva kiusata :)

Rommi on ahne, siis todellinen ahmatti joka tekeekin ruoan eteen mitä vain. Kärsivällisyyttä voisi olla enemmänkin sillä ellei homma mene heti niinkuin pitää ja palkkaa ei tipu niin sitten kierrokset nousee. No uskoisin että ajan kanssa sitä tulee lisää.

Ja Rommi käy leluun kiinni todella hanakasti. Omat sormet olenkin oppinut pitämään poissa tieltä sillä tarrautuminen leluun ja sen saalistaminen on sen verran kiihkeää.

Vieraat ihmiset Rommi kohtaa hieman varautuneesti. Mutta tutut ja tutustumisen jälkeen vieraatkin saavat kyllä Rommista rapsuttelu ja pusuttelu kaverin.

Rommilla on vahtiviettiä ja saalisviettiä ainakin. Paimennusta ilmenee ainakin lapsia kohtaan. Kohta päästään myös lampaille testaamaan.

Rommilta löytyy tahtoa tehdä uusia asioita ja esim. uudet ympäristöt ei poikaa hetkauta mitenkään. Ja Rommi on fiksu, todellakin fiksu. Sen huomaa kun seuraa esim. poikien keskinäisiä leikkejä. Rommilla on ripa kopallinen kikkoja jolla se saa Vilkulta aina lelun.

Tässä vielä yksi ero pojista:

Kärpäsen nähdessään Vilkku pysähtyy tuijottamaan sitä kunnes yrittää saalistaa ja napsasta sen hampaihinsa. Jo hyönteisten surinankin kuullessaan Vilkku keskittyy vain niihin ja kaikki muu toiminta unohtuu.

No mitä tekee Rommi.. Seurasin sitä yks ehtoo kun Rommi makoili petillään ja sitä tuli kiusaamaan pari kärpästä. Rommi vahtas niiden touhuja aikansa kun kärpäset lenteli väliin Rommin kuonolle väliin sen viereen sängylle. Lopulta Rommi tuhahti ja tiivisti hieman asentoaan sängyn nurkkaan kuin todetakseen "kyllähän nuokin tähän mahtuu.." ja alkoi nukkumaan. :D