Tottista ja mejää

Eilinen oli varsinainen sekameteli treeneissä poikien kanssa. :D

Töiden jälkeen hurautin ensin Koskenkorvalle ostamaan muutaman riistapukin tuliaisina Rommin sisaruksille kun tulevana viikonloppuna nähdään Lappeenrannassa. (Siitä viikonlopusta tullekin sitten varmaan juttua ja kuvia..)

Sitten ajelimme Lapualle raunioradalle missä oli LKH:n jäsenille yhteistreenit esineruudusta ja tottiksesta.

Vilkun kanssa ei ole esineruutua koskaan ennemmin otettu mutta kokeiltiin vähän sitäkin :) Näytti olevan Vilkulle mieleistä puuhaa, kuten epäilinkin. :) Hyvähän esineiden tuominenkin on opettaa hälyryhmää silmällä pitäen.

Erityisen tyytyväinen olen Vilkun tottikseen! Treeniä tarvitsemme vielä eteenmenossa sekä henkilöryhmässä (missä siis pelastuskoirakokeissa on myös koira mukana), niitä kun emme ole vielä juurikaan treenanneet. Mutta en usko että niistä mitään ongelmaa tulee. Eteenmenoa aloitimme eilen ja pääsin siihen että seuruusta lähetän Vilkun eteen lelulle. Täytyy ottaa seuraavaksi maahanmeno treenejä kauempaa käskytettynä.. se on ehkä meille isoin juttu tuossa liikkeessä.

Henkilöryhmää olemme toki treenailleet mutta emme paljoakaan niin että siinä on koira mukana. Toki Vilkun kanssa on tehty paljon häiriötreenejä muiden koirien läheisyydessä, joten sen en usko olevan mikään ongelma. 

Kokeilimme myös ampumista seuruun aikana. Ensimmäisellä kerralla Vilkku käänty kattoon että mikä se oli, seuraavilla kerroilla reakoi sen verran että korvat liikahti mutta kontakti pysy kuitenkin koko ajan.. Hienon hieno Vilkutin <3

Muissa liikkeissä lähinnä pientä hiomista. Osaa kyllä mutta teknisestihän niitä pystyy hiomaan lähes loputtomiin.. :) Ja kun kokeeseen saisi samanlaisen vireen mitä nyt oli treeneissä!! Ihana.

Kun nyt raunioradalla olimme niin Rommin kanssa kokeilin erilaisia pintoja (peltejä, teräsverkkoja, jne) ja kiipesimme alueen torniin. Ja voi mahtava mikä toimintakyky jätkässä löytyy. Mistään kohtaamastaan ei ollut moksiskaan, hyvä kun huomasi että jotain erikoista oli meneillään.. :D

Raunioradalta otin suunnan vielä edellisenä päivänä vetämilleni verijäljille. Vilkun kanssa kokeilin ensimmäistä kertaa katkokulmaa. Ajattelin että niin kauan kuin tekee töitä niin en anna pienintäkään apua. Ja jaksoihan Vilkku töitä tehdäkin. Sitkeästi tarkasti suuntaan jos toiseenkin että mistä jälki jatkuu ja mikä parasta niin alusta asti oli sitä mieltä että johonkin sen on jatkuttava.. ei se tähän voi päättyä. Siinä vaiheessa kun lähti ajamaan takajälkeä niin himmasin liinasta, jonka jälkeen Vilkku kääntyi takaisin ja saikin kohta ilmavainulla hajun siitä mistä verijälki taas jatkui. Hyvä treeni mielestäni ja hyvältä näytti kokeita ajatellen. :)

Rommille tein myös n. 200-300 metriä pitkän jäljen kahdella kulmalla. Yhden ainoan kerran olen Rommille verijäljen tehnyt ja se oli n. 150 m suora, joten mielenkiinnolla odotin mitä poika tuumaa... 

Makuiden merkkaus oli suorastaan loistavaa (molempia pysähty haistelemaan ja nuolemaan) ja kulmat meni kutakuinkin suoraa jäljen mukaisesti. Toisen kulman meinasi ensin oikaista kun sai suht lähellä olleesta kaadosta ilmavainun, mutta palautin jäljelle ja sen jälkeen menikin kulmalle hienosti. Pari harkkajälkeä vielä alle niin uskon että mulla on kisavalmis koira :) 

Molemmat jäljet oli 26h vanhoja, joten täytyypi nostaa pojille hattua hienoista työskentelyistä. :) 

Loppuun vielä Rommin menoa: