FI JVA

Verta, hikeä ja kyyneleitä.. 
Kirjaimellisesti noita kaikkea mahtuu meidän mejäilyyn Vilkun kanssa. Kyyneleet tuli tänään kun kaadolle tulon jälkeen tuomari sanoi "Kiitos, saat kiittää koiraa".

Tänään siis rapsahti mejästä kolmas ykköstulos VOI luokasta pistein 44/50. Tuomarina oli Jyrki Rasinpää.
"Vilkku nuuhkii alkumakausta ja aloittaa reipasvauhtisen jäljestyksen maavainua käyttäen. 1. 2. ja 4. osuus edetään tarkasti veretystä pitkin. 3. osuuden lopussa kuljetaan vähän matkaa jäljen sivussa. 1. kulma aiheuttaa vähän töitä koska teeriparvi lähtee kuulman läheisyydestä. Lopulta päästään seuraavalle osuudelle. 2. kulma, joka on katko, selvitetään jäljentekijän jälkiin tukeutuen. 3. kulma pienellä tarkistuskaarroksella. Makauksista merkataan 1. 2. ja 3. Viimeinen kävellään yli pysähtymättä. Suoraan kaadolle jota jää tutkimaan. Hyvä jäljestys helteisessä säässä."

Vauhti oli kuulemma myös hieman kova.. sillä tuo n. 1,3 km jälki mentiin ajassa 27 min ensimmäisen kulman pyöritys mukaan lukien.

Vilkun mejäilyt oli nyt tässä. Uskoisin.. :) Jatkossa jäljestystä jatketaan pelastusjälkien parissa.
Sen sijaan mejä ei itseltäni jää pois, sillä ensi kesänä saa juniorimme astua tosissaan puikkoihin. Rommin kanssahan käytiin yhdessä kokeessa keväällä sen saadessa hienosti AVO1 tuloksen. Niissä merkeissä sitten jatketaan ensi vuonna.

FI JVA BH TK1 Concurrido Yesero "Vilkku" - ihan fiksu mies vaikkei aina siltä näytä :D

No niin.. vähän parempi pönötyskuva. :) kuva: M. Koivisto

Erityiskiitos vielä tästä valion arvosta Riikkikselle joka aikoinaan meidät Vilkun kanssa mejän pariin opasti. Kiitos! <3

Rommi näytelmissä

ERI, SA, NUK1, PU1, SERT ja VSP

No johan oli litaniaa.. Muutta siis nuo kaikki kirjainydistelmät Rommi ansaitsi tänään Kauhavan (Alahärmän) ryhmänäyttelyissä vesisateisessa kelissä. :)

Tuomarina oli Leni Finne, oikein mukavan oloinen ja hyvin perusteellinen tuomari.
Arvostelussa lukee seuraavaa: "Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Oikealinjainen pää. Hyvät tummat silmät. Oikea asentoiset korvat. Riittävä eturinta. Hyvä kaula. Oikeanmallinen rintakehä. Hyvät takakulmaukset ja karvapeite. Oikea askel pituus."

Ei siis ihan mennyt niinkuin edellisessä tekstissä toivoin... mut en nyt kuitenkaan valita ;D

Eilen uintireissun jälkeen..

Ja tänään melkein yhtä märkänä näytelmien jälkeen..

Pejää vai Mejää

Kun tulee harrasteltua kaikenlaista niin aina sitten tulee näitä inhottavia päällekkäisyyksiä. 
Nyt pitäisi sitten valita joko PEJÄ-A koe tai MEJÄ:n piirinmestaruuskisat.

Ensinnäkin hienoa kuulla että Vilkku on ilmeisesti tuloksillaan MEJÄ:ssä E-P:n piirin alueella kuuden parhaan joukossa ja olisihan se ainutkertaista päästä niihin pippaloihin mukaan.

Tällä kertaa kuitenkin taitaa tuo PEKO viedä voiton. :) No katsotaan miten homma etenee.

Tulevana viikonloppuna tullaan Rommin kanssa pyörähtämään näytelmissä. Toivottavasti ei mene hyvin niin voin hyvällä omalla tunnolla sitten ajaa karvat siltä pois ja unohtaa loppuvuoden näytelmät.. ;)

Santran kasvattipäivillä

Heinäkuun viimeisellä viikolla suuntasimme matkamme kohti Lappeenrantaa ja siellä kennel Santran kasvattipäiviä. Ilmat suosivat meitä koko viikonlopun ja seura oli mahtavaa!! :) 
Kaikki muut Santran tanssipentueen ipanat olivat mukana Routaa lukuunottamatta, joka lomaili perheensä kanssa sillä hetkellä lapissa.

Johanna oli järjestänyt meille taas varsin mukavaa ohjelmaa: VEPE:ä ja flyballia.

VEPE:ä treenattiin eteläisellä Saimaalla upealla hiekkarannalla Ovaskan Päivin opastuksella. Koirat pääsivät ensin kokeilemaan kumiveneeseen menoa, siinä matkustamista ja veneestä pois hyppäämistä. Sen jälkeen kaikki koirat pääsivät testaamaan kumiveneen vetämistä rannalle ja lopuksi vielä vetivät "hukkuvia" ihmisiä vedestä rantaan.
Reippaita kakaroita oli kaikki! Ja vaikka kaikki taisivat olla ensimmäistä kertaa elämässään VEPE treeneissä niin meno vaikutti siltä kuin sitä olisi ennenkin harrastettu.

Vilkku ja Rommi vepe treeneissä. Hyppykuvat: M.Tapio

Flyballia kokeilimme myös oikeilla laitteilla. Sekin oli uusi laji kaikille. Ensin siis pääosin sheippaamalla opetettiin flyball telineen idea koirille ja lopuksi otimme hyppyjä erikseen ja osittain jo telineenkin kanssa yhdessä. Hauskaa oli koirilla tätäkin pähkäillessään :)

Mukava oli todeta taas miten reippaita karvatteja sisaruskatras on. Kaikilla on taipumus "lievään" pusutteluun ihmisiä kohtaan ja työintoa löytyy jokaisesta kuin pienestä kylästä. Sama mitä tehdään kunhan tehdään!

Foxi

Heta

Panda

Rommi ja Heta

Nova - mamma

Nova - mamma

Panda, Rommi, Foxi, Heta ja Nova

Lisää kuvia ja juttua aiheesta Santran sivuilta.

PEJÄ kokeessa 20.7.

Vilkun kanssa osallistutiin LKH:n järjestämään PEJÄ-A kokeeseen Lapualla.

Aamusta ensin kokoonnuttiin suorittamaan tottista niiden koirakoiden osalta, jotka eivät sitä olleet tälle kaudelle vielä suorittaneet. Me siis Vilkun kanssa yhtenä.

Kuten tuomarikin sanoi niin Vilkku suoritti tasaisen varmasti kaikki liikkeet mutta vire saisi olla korkeampi. Tällä kertaa ei ollut tosiaan ongelmaa liian korkeasta vireestä vaan olisin toivonut sitä lisää! 
No kokonaisuus ratkaisi ja pääsimme kuitenkin tottiksen läpi!! :)

Sitten maastoon. Ohjaajan kokemattomuus loisti kyllä heti alkumetreillä :D
Ensin en nimittäin meinannut käsittää että missä on jana ja kuinka päin se kulkee.. vaikka hyvin selkeästi se oli kyllä merkattu. 
No saimme kuitenkin janan suoritettua Vilkun kuitenkin otettua ensin takajäljen mutta lähti sitten reippaasti jäljestämään kun oikea suunta löyty.
Eka kulma ok, Vilkulle tyypillisellä kulman takaisella pistolla. Samoin toinenkin kulma. Kaksi esinettäkin Vilkku ilmaisi oikein hyvin. Ja hyvä niin sillä ne oli kyllä tarkasti piilotettu varpujen alle ettei niitä omin silmin olisi havainnut. :)
Sitten kolmannella kulmalla tuli jokin härö. En ihan heti huomannut missä mentiin metsään mutta kohta kuitenkin koirasta näky että nyt katos oikea jälki. Vilkku lähti yhtä polkua pitkin jäljestämään kohti tietä (olisiko alueen runsaslukuiset marjastajat siinä kulkeneet), ja jossain vaiheessa huomasin että nyt ollaan n. 100 metrin päässä janasta, joten suunta ei voi olla oikea. Eipä muuta kuin koira 180 astetta ympäri ja takaisin polkua ylöspäin.Sitä polun reunaa sitten kuljimme edes-takaisin pyrkien löytämään jälkeä uudelleen.
No loppupeleissä tässä häröilyssä meni sen verran kauan että aika loppui kesken. :(

Erittäin harmillista mutta toisaalta tuo koe opetti mulle taas monta asiaa, joten jatkossa osaan taas toimia viisaammin.

Nyt on kuitenkin siis tottis plakkarissa tälle kaudelle joten eipä tässä auta muu kuin yrittää metsästää peko kokeita niin paljon kuin mahdollista. Toivotaan että päästään mahdollisimman monelle.

Jäljellä ;D

Niin, mitäs sitä koira nenälleen voi.. Vilkku ainakaan.

Oltiin tosiaan Juhannuksena Pallaksella patikoimassa pientä lenkkiä. Pääsääntösesti kulettiin niin että mies meni eeltä ja mä tulin koirien kanssa perästä. 
Mutta kun pallaksen päällä sattumoisin vaihdettiin järjestystä niin huomasin kohta että Vilkkuhan menee jäljellä.

Tuuli oli laella kova, olimme pilvien keskellä joten näkyvyys aika huono ja edellinen porukka oli mennyt pari tuntia aikasemmin..

Mutta eipähän tarvinnut näköjään murehtia mistä reitti menee kunhan vaan lompsutti koirien perässä. 
Videosta näkee miten Vilkku jäljestää menemään ja Rommi kulkee ilosesti mukana.

Lomalla ja kokeissa :)

Kesäkuussa siis lomailin kolme viikkoa ja koiratkin kutakuinkin saman verran :)

Rommi MH-Kuvaus
Kesäloman aluksi kävin Rommin kanssa MH-kuvauksessa. Kuvaajat, järjestäjät ja paikka oli sama kuin Vilkulla. Ajelimme siis aamulla aikaisin kohti Mustasaarta Rommin kanssa sillä aikamme oli päivän ensimmäinen.

Heti autosta ulos päästyämme Rommi rupesi säpsimään jotain parkkipaikan vierellä olevaa juurakkoa kun se ohi kulkiessa pisti sitä kylkeen. Ajattelin että kylläpäs näyttää hyvältä jos tälläinen mörköpäivä on heti aamusta..

No kävimme ilmoittautumassa ja siru tarkistettiin pojalta. Sen jälkeen suunnistimme kohti rataa.

Rommi otti vieraat ihmiset vastaan hyvin, hieman pidättyväisesti, mutta antoi käsitellä. Leikkiin lähti kiihkeästi mukaan mutta toimitsijan outo hyppely paloletku kädessä oli kuitenkin outoa.. :) Sille piti haukkua mutta kun toimitsija pysähtyi ja lopetti leikin niin Rommi kävi varastamassa paloletkun kädestä :D
Toimitsijan mukaankin Rommi lähti reippaasti vähän aina pysähdyksissä katseli että kukas sä muuten oot mutta kun matka jatkui niin taas häntä heiluen mentiin.

Toimettomana olo 3 minuuttia ei Rommia haitannut. Hyvin rauhallisesti se istuskeli ja välillä haisteli ympäriltään.

Vieheellä seurasi tarkasti mutta enempää se ei kiinnostanut ensimmäisellä eikä toisella kerralla.

Etäleikkijä oli kuitenkin hieman outo. Lähelle meni haukkuen häntä pystyssä mutta ei kuitenkaan suostunut menemään etäleikkijän luokse itse. Yhdessä kun käytiin miestä moikkaamassa niin tuli kuitenkin haistelemaan. Silti itse tilanteessa oli Rommista jotain outoa, ihmiseen ei sitä osannut yhdistää vaan katseli vähän ihmeissään ympärilleen että mitä täällä metsässä oikein tapahtuu.

Sitten mentiin haalarille. Nopea reaktio ja tuli haalarille kun olin haalarin vieressä kyykyssä ja houkuttelin Rommia. Reippaasti sitten kuitenkin haisteli haalaria. Silti taas jäi Rommille selvästi olo että tää on tosi outo paikka.. ! Ohitukset ihan ok.

Seuraavana oli räminälaite. Taas nopea reaktio ja Rommi lähti paikalta hetken matkaa parkkipaikan suuntaan. Tuli sieltä takaisin ja katteli ympärilleen taas että MITÄ täällä tapahtuu! Itse räminälaitetta ei pelännyt vaan tuli haistelemaan mutta pälyili ympärilleen epäluuloisena. Ohitukset taas ok. Räminälaitteeseen ei reagoinut ohituksissa.

Seuraavaksi mentiin haamuille ja mennessä jo huomasin että Rommin häntä oli laskenut ja sen olo oli epävarma. Haamuilla istui kuitenkin pitkän aikaa mun edessä ja tuijotteli vuoron perään molempia haamuja. Välillä taisi tulla haukahduksia. Sitten kun haamut oli noin viiden metrin päässä Rommi totesi että nyt olis hyvä aika mennä mamman syliin. Mutta kun en voinut koiraan reagoida niin totesi että lähden sitten pois. Haamut vedettiin loppuun mutta koska Rommi ei suostunut tulemaan alueelle takaisin enkä saanut sitä kahden minuutin kuluessa kiinni niin kuvaajat keskeyttivät kuvauksen.

Eli nuori, mörkövaiheessa oleva uros koki tilanteen kokonaisuudessaan niin oudoksi että sen oma ratkaisu oli taistelun sijaan poistua paikalta. 
Rommis siis ei omassa mielessään osannut hallita kokonaistilannetta ja kun minäkään en sitä saanut sen puolesta tehdä niin paras ratkaisu oli lähteä pois. Se kun ei selvästi osannut kohdistaa tapahtumia mihinkään yksittäiseen kohteeseen vaan kokonaisuudessaa tilanne oli outo.

No kävin sitten kuuntelemassa kuvaajien puheet ja sen jälkeen lähdin lenkittämään Rommia. Autosta pois tullessaan poika oli taas kuin ei mitään.. häntä pystyssä ja iloisesti heiluen lähettiin kävelemään. :)

Tuomarit ihailivat mun ja Rommin "symbioosia" ja kehuivat että koira toimii erittäin hyvin kun tietää saavansa multa tuen. Meidän yhteistä kieltä oli kuulemma mukava seurata. Nämä MH-kuvauksissakin vastaantulleet tilanteet ovat kuitenkin erilaisia mitä meille tulee vastaan arkielämässä ja eri harrastuksissa kulkiessamme. Ja kun ikää tulee pojalle lisää niin itsetuntokin kasvaa koko ajan. Hyvä kuitenkin tietää että Rommi ei ainakaan käyttäydy agressiivisesti jos vastaan tulee sille epämiellyttävä tilanne.

Onneksi Rommi ei kohdistanut epämiellyttävää oloa ihmisiin vaan ihmiset on sen mielestä edelleen mukavia rapsutuskoneita, joita on kiva pussatakin kun tutuksi tullaan. 


Lapin matkaa
Juhannuksen vietimmekin sitten Muonion kupeessa nauttien lapin tunnelmasta. Yhtenä päivänä kävimme Ilkan ja koirien kanssa patikoimassa Pallaksen tuntumassa n. 20 kilometrin lenkin. Mukavasti pojatkin jaksoivat reissun kävellä.

Juhannuksen aikana yövyimme myös Vilkku ja Rommi pääsivät ensimmäistä kertaa yöpymään teltassa. Hyvin tuli uni silmään kaikille :)

Parikymmentä kilsa patikkaa ja rantaleikit päälle saa unen tulemaan missä vaan.

Rommi sammu puolestaan kanervikkoon

Retkeilijät aamuauringossa

Kalastus kuului tietenkin kuvioon. Tätä yhtä innokasta apulaista sai vaan komentaa koko ajan pois vedestä.. sen verran tarkasti piti pitää silmällä ettei isännältä vaan pääse kalat karkuun.. :D

Kalastajan apuri

Tokon joukkue SM-kisat

Kesäkuun lopulla puolestaan suunnistimme IKKJ:n porukalla kera kahden joukkueen kohti tokon joukkue SM-kisoja. Itse toimin molemmissa joukkueissa joukkueenjohtajana ja Rommin kanssa varakoirakkona alemmissa luokissa.

Loistava reissu ja mukava päätös ahkeraan treenikauteen. Joukkueidemme loppusijoitukset olivat 6/70 ja 39/70. Loistavia esityksiä siis joukkuelaisilta! Tässä lopulliset joukkuetulokset: TULOKSET
(joukkuemme löydät listasta nimellä Ilmajoen Metsästysseura 1 ja 2)

Joukkuelaisten/treenikavereiden tuloksia viikonlopulta mm.
Liis ja Huti VOI1, 3. sija, TK3
Heidi ja Jiri VOI1, 5. sija, TK3
Maija ja Elli AVO1, TK2
Lenita ja Oiva ALO1 TK1
Niina ja Siida ALO1
Ja kaikki loputkin tekivät tiukkaa tulosta.

Metsästysseuran joukkuelaiset, metsästyspaitoineen.. taustalla hyvin naamioitu metsästysmaja.. ;D

Agirotu


Tapahtumia on niin että meinaa jo osa unohtua..
Saimme siis hienosti kasattua Etelä-Pohjanmaan Espanjanvesikoirat ry:n kautta joukkueen agirotuun. Joukkueemme osallistui kilpaileviin makseihin (ollen muuten maksien ainut perrojoukkue).
Tuloksesta nyt niin väliä mutta hauskaa oli!! :D Vilkun kanssa oli agilitystä pieni tauko joten arvashan sen mitä se tekee kun radalle päästiin... putkia piti mennä ensin koko rahan edestä.. Mutta kutos esteestä lähtien rata sujuikin sitten virheittä.

Joukkueemme tulosta ei olla saatu vielä lopulliseen muotoon koska järjestäjä on kadottanut osan tiedoista.. Täällä kuitenkin maksien virallinen (vajavainen..) tuloslista.


Rata muuten näytti tältä: 

Villku MEJÄ-koe 10.7. VOI1 pistein 45/50

Sitten vielä viimeiseksi kuulumisia MeJä rintamalta. Tai no tuossa otsikossahan tuo jo olikin. Eli toinen ykköstulos nyt sitten metsästetty! Hienosti meni koe kaiken kaikkiaan. Nenä toimii joten mikäs siinä. Ensimmäistä kertaa näin että Vilkku rupes paria makuuta raapimaan ja taisi sieltä yhen veriklöntin syödäkin.. yäk. Tuomarina oli Toni Tunkari. Nyt sitten pitäisi metsästää sauraavaa koepaikka

Nyt sitten seuraavaksi onkin kuvioissa ihmisjälki sillä suuntaamme Vilkun kanssa PEJÄ-A kokeeseen vielä tässä heinäkuussa. Ja mua niiiiin jännittääääää :/ Vaikka tiedän kyllä että ihan sillä perus Vilkkumaisella suorituksella sekä tottis että maasto pitäisi mennä läpi, niin eihän sitä kuitenkaan koskaan tiedä mitä kokeessa tapahtuu.. pitäkää peukkuja!!